Huono suunterveys ja vajaaravitsemus yhdistävät useita potilasryhmiä, kuten monisairaita ja laitoshoidossa olevia ikääntyneitä. Monisairailla ja paljon lääkkeitä käyttävillä huono suunterveys heikentää hoitotasapainoa ja hoidon ennustetta (1).

Suun sairaudet vaikuttavat koko elimistöön. Parodontiitti on itsenäisesti yhteydessä muun muassa tyypin 2 diabetekseen, nivelreumaan, sydän- ja verisuonitauteihin, Parkinsonin tautiin, psoriasikseen, hengitystieinfektioihin ja muistisairauksiin (2). Epäsuorasti huono suunterveys aiheuttaa koko kehoon matala-asteisen tulehduksen, joka heikentää useiden sairauksien ennustetta ja kuormittaa terveydenhoitoa (1).

Tässä katsausartikkelissa keskitytään ikääntyviin, joista monet ovat monisairaita ja joiden vajaaravitsemuksen syynä huono suunterveys usein on (3,4).

Ikääntyminen, suunterveys ja vajaaravitsemus

Ikääntymisen aiheuttama fysiologisten toimintojen asteittainen heikkeneminen lisää vajaaravitsemuksen riskiä. Aistien hidas vaimeneminen helposti vähentää ruokahalua (5).

Kehon koostumuksen muutokset, vähäinen liikunta, krooniset sairaudet ja riittämätön ravitsemus altistavat iäkkään sarkopenialle ja gerastenialle, jotka edelleen heikentävät toimintakykyä (6).

Masennus, muistisairaudet ja muut yleissairaudet, murtumien ja leikkausten jälkitilat sekä monilääkitys voivat aiheuttaa ruokahaluttomuutta ja johtaa tahattomaan laihtumiseen. Myös sosiaaliset tekijät, kuten yksinäisyys, yksin asuminen ja leskeytyminen, voivat vähentää syödyn ruoan määrää, heikentää sen laatua ja siten altistaa ikääntyneen vajaaravitsemukselle (7). 

Suuhygienian ylläpitäminen vaikeutuu fyysisen toimintakyvyn rajoittuessa, mikä johtaa suun terveysongelmiin. Myös muun muassa muistiongelmat, monilääkitys, päihteiden käyttö ja tupakointi ennakoivat ikääntyneen henkilön suunterveyden romahtamista.

Puremis- ja nielemisvaikeuksien takia ruokavaliosta jäävät pois pureskelemista vaativat ja ravitsemuksellisesti suositeltavammat vaihtoehdot, kuten tuoreet kasvikset ja kuitupitoiset ruoat (8). Ne korvataan helposti nieltävillä, sokeri- ja rasvapitoisilla vaihtoehdoilla. Samalla proteiinin saanti jää vähäiseksi (3,9).

Etenkin ympärivuorokautisessa hoidossa sokerin ja rasvan määrä ruokavaliossa voi olla suuri. Helsingin kaupungin palvelutaloissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että muun kuin maitosokerin osuus asukkaiden ravinnosta oli kaksinkertainen verrattuna kotona asuvien ikääntyneiden ruokavalioon (10).

Yksipuolistuneen ravinnon seurauksena ruokahalu katoaa ja ravitsemustila heikentyy (3,8). Vajaaravitsemus yleistyy toimintakyvyn heiketessä.

Hoitamattomat ravitsemusongelmat johtavat pahimmillaan infektiokierteeseen, jolloin sairauksista toipuminen hidastuu tai estyy, hoitojaksot pitenevät, hoitojen teho huononee ja hoitokustannukset ja avuntarve lisääntyvät.

Vajaaravitsemuksen esiintyvyys kotona asuvilla ikääntyneillä on 3 %, kotihoidon asiakkailla 9 %, sairaalapotilailla 22 % ja pitkäaikaishoidon asukkailla 29 % (11). 

Mikrobien rooli 

Suun mikrobisto on monimuotoinen, koska suussa on sekä kova- että pehmytkudosta.

Hitaasti etenevissä kroonisissa suusairauksissa, kuten parodontiitissa, mikrobit vaikuttavat elimistöön pitkään ja kehoon kohdistuu matala-asteinen tulehdus (12).

Epäsuotuisissa olosuhteissa suu voi sairastua myös nopeasti (13,14). Tällöin taulukon 1 tekijät vaikuttavat useimmiten yhtä aikaa.

Terveilläkin ihmisillä suun kova- ja pehmytkudoksen pinnoilla on ohut, tavallisissa olosuhteissa näkymätön biofilmi, joka on järjestynyt monimikrobisiksi yhdyskunniksi ja ylläpitää peruspuolustusta.

Ienrajoissa ja hammasväleissä häiritsemätön biofilmi eli hammasplakki kypsyy terveyttä ylläpitävästä mikrobimassasta sairautta aiheuttavaksi. Plakkikertymä käynnistää sekä hampaan kovakudosvaurion että ientulehduksen ja parodontiitin (15). Kariesvaurio voi edetä hampaan pinnasta ytimeen saakka ja aiheuttaa kivuliaan tulehduksen. Menetetyn kiinnityksen vuoksi hammas voi heilua, jolloin pureminen tuntuu epämukavalta.

Suun sairauksien seurauksena hampaita saatetaan joutua poistamaan, jolloin ruoan hienontamiseen tarvittava purentapinta vähenee. Huonokuntoisten ja hoidon ulottumattomissa olevien hampaiden poistaminen on kuitenkin paras tapa ehkäistä vakavia hammasperäisiä infektioita. 

Taulukossa 2 suun terveydentila jaetaan kolmeen asteeseen hoidon tarpeen arviointia helpottamaan.

Etenkin viimeisessä vaiheessa, kun suun terveysongelmat ovat vaikeita, hoitoon hakeutuminen voi tuntua varsinkin ikääntyneistä moni- tai muistisairaista potilaista hankalalta. Lopulta syöminen voi vaikeutua tai kokonaan estyä. Puhumattomilla hoivakotiasukkailla syömättömyyden syy saattaakin löytyä suusta (16).

Päivittäinen suun hygienian ylläpitäminen ja säännölliset suunterveyden tutkimukset ovat paras tapa ehkäistä ongelmien kasautumista.

Syljenerityksen merkitys

Sylki suojaa hampaita ja pehmytkudoksia mikrobeja ja sieniä vastaan. Se hidastaa karieksen etenemistä puskuroimalla happoja ja remineralisoimalla hammaskiillettä.

Syljen tärkeänä tehtävänä on myös kostuttaa ja voidella sekä pehmytkudoksia että ruokapartikkeleita suussa ja edistää ruoan etenemistä suuontelosta nieltäväksi. Sylki pehmentää kovia, kuivia ruokia ja siten suojaa suuontelon ja ruokatorven limakalvoja raapimiselta (17).

Syljenerityksen vähentyessä suunterveys alkaa rapautua (kuva 1). Hampaiden reikiintyminen ja kiinnityskudosongelmat lisääntyvät. Ongelma korostuu, jos ruokavalio suosii kariesbakteereita eikä suun omahoito toimi. Ikenien vetäytyminen paljastaa hampaan kruunuosaa pehmeämmän pinnan, minkä seurauksena juurikariesvaurioiden riski lisääntyy varsinkin kuivasuisilla iäkkäillä (18).

Syljenerityksen vähenemisen oireita ovat myös heikentynyt makuaisti, pureskelu-, nielemis- ja puhumisvaikeudet sekä pahanhajuinen hengitys (19). 

Ikääntyneiden ja monisairaiden suun kuivuuden yleisin syy on monilääkitys. Kuivan suun tunne (kserostomia) lisääntyy vanhetessa lääkkeiden takia (20). Yli sadalla lääkeaineella on syljeneritystä vähentävä vaikutus (21).

Kun potilaan käytössä on yli viisi lääkettä, on syytä arvioida syljenerityksen tilanne (17).

Hampaiden korvaaminen proteesilla

Hampaita menetetään tyypillisimmin iän karttuessa mutta ei iän takia, ja niiden korvaaminen tulee ajankohtaiseksi usein vanhemmalla iällä.

Suomessa hampaattomuus on yleisempää ikääntyneillä naisilla kuin miehillä tai muilla ikäryhmillä (22). Hampaiden menettäminen vaikuttaa ravitsemukseen, puheen selkeyteen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen (23).

Luonnonhampaiden säilyttäminen on aina ensisijainen vaihtoehto, mikäli se on hammaslääketieteelliset ja yleisterveydelliset tekijät huomioiden mahdollista. Nykypäivänä hampaat säilyvät vanhuuteen asti aiempaa yleisemmin (24). Erityisesti hoivakotiasukkaiden hampaiden säilyminen terveinä on kuitenkin usein ongelmallista (25).

Menetetyt hampaat voidaan korvata joko irrotettavalla tai kiinteällä proteesilla. Hampaattomuutta hoidetaan yleisimmin irrotettavalla kokoproteesilla.

Jos pitkään käytössä olevaa irrotettavaa proteesia ei huolleta, se voi aiheuttaa painokohtia ja kipua limakalvoon. Usein proteesin purentakaan ei enää toimi esimerkiksi jäljellä olevien hampaiden poiston tai luun resorboitumisen takia. Tällöin proteesin hyöty jää kyseenalaiseksi.

Ongelmia syntyy myös, jos proteesin käyttäjä ei pysty puhdistamaan proteesia itse ja proteesi toimii mikrobivarastona (26).

Viimeaikaisissa tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että toimivan proteesin hyöty purennan ylläpitäjänä on suurempi kuin käytöstä mahdollisesti aiheutuvat haitat. Proteesin käyttäjillä on vähemmän vajaaravitsemusta ja parempi elämänlaatu kuin heillä, joilla puuttuvia hampaita ei ole korvattu (27,28).

Leukaluun harjanteen vähittäinen resorboituminen johtaa proteesin pysyvyysongelmiin erityisesti alaleuassa. Jos proteesi ei pysy paikoillaan, ruoan hienontaminen vaikeutuu ja ruokavalio rajoittuu. Kokoproteesin pysymistä voi parantaa kahdella leukaluuhun asetettavalla implantilla (29).

Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto (Palko) suosittelee alaleuan hampaattomuuden hoitoa implanttikiinnitteisellä peittoproteesilla. Suosituksen mukaan proteesityyppi kuuluu Suomen julkisesti rahoitettuun terveydenhuollon palveluvalikoimaan (30). 

Lopuksi

Vaikka suun sairaudet ovat suurelta osin ehkäistävissä, ne ovat edelleen yleisiä. Taustalla on laaja sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus ja riittämätön ehkäisyn ja hoidon rahoitus. Suun sairaudet aiheuttavat vakavia terveydellisiä ja taloudellisia rasitteita ja heikentävät suuresti elämänlaatua (31).

On pohdittava, miten ikääntyneen suuhygieniasta voidaan huolehtia kunnioittavasti (32). Hoitohenkilökunnalla ja omaishoitajilla on ensisijaisen tärkeä rooli etenkin avusta riippuvaisten ikääntyneiden tai kehitysvammaisten suuhygieniasta huolehtimisessa (33).

Jos pureskelua vaativien ruokien syöminen näyttää vaikealta tai loppuu kokonaan, hoitajan on hyvä kurkistaa iäkkään suuhun ja huolehtia siitä, että tämä pääsee suunterveyden hoidontarpeen arviointiin ja hoitoon. Tarvittaessa hoidettavalle tilataan rakennemuutettu ruokavalio hyvän ravitsemustilan ylläpitämiseksi (34).

Suun ongelmien korjaannuttua on tärkeää palata mahdollisuuksien mukaan takaisin pureskelua vaativaan ruokavalioon.