Lehti 1-2: Katsaus­artikkeli 1-2/2020 vsk 75 s. 35 - 38

Ilmastoystävällisen ruoan ja arkiliikkumisen terveyshyödyt

Liikenne ja ruoka muodostavat yhdessä lähes puolet keskimääräisen suomalaisen hiilijalanjäljestä, joten arjen valinnoilla on merkitystä.

Ilmastoystävälliset liikkumis- ja ruokavalinnat ovat myös terveydelle suotuisia.

Terveydenhuollon ammattilaisten tulee tukea ilmasto- ja terveyshyötyjä tuottavia toimintatapoja.

Emma SalusjärviMarja SaloJuha Pekkanen
Punaisen ja prosessoidun lihan kulutus
Kulkutapa, kuolleisuus ja kasvihuonepäästöt<p/>
Kotimaan henkilöliikenne

Ilmastonmuutos on yksi suurimmista maailman väestöön ja ympäristöön kohdistuvista uhkakuvista. Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan lämpenemisen rajoittaminen 1,5 asteeseen vaatii nykyistä kunnianhimoisempia ilmastotoimia.

Toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi nähdään usein välttämättömänä pahana. Niillä on kuitenkin arjessa myönteisiä, jo lyhyellä aikavälillä saavutettavia terveyshyötyjä. Katsauksessa tarkastelemme arkiliikkumisen ja ilmastoystävällisen ruoan vaikutuksia ilmastonmuutokseen ja terveyteen. Ruoantuotanto ja liikenne vaikuttavat maailman elinkelpoisuuteen myös lukuisilla muilla ympäristövaikutuksilla, mutta olemme rajanneet ne tämän katsauksen ulkopuolelle.

Suomalaisten keskimääräinen hiilijalanjälki

Kotitalouksien kulutusmenoihin perustuva suomalaisen keskimääräinen hiilijalanjälki eli kasvihuonekaasupäästöt hiilidioksiditonneina laskettuna, on vuosina 2000–2016 vaihdellut 10,1 tonnista 12,6 tonniin. (1) Hiilijalanjäljestä 30 % syntyy liikkumisesta, suunnilleen saman verran asumisesta, viidesosa ruoasta ja loput eli toinen viidesosa tavaroista ja palveluista. Vuonna 2015 kotitalouksien kulutuksen päästöt muodostivat 66 % kotimaan loppukäytön aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä, josta voidaan myös käyttää nimitystä Suomen hiilijalanjälki.

Kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjäljelle ei ole asetettu tiettyä tavoitetasoa. Kokonaisuudessaan päästövähennysten suuruusluokkaa voidaan kuitenkin havainnollistaa 1,5 asteen päästövähennyspolun avulla. Vuonna 2017 hiilidioksidipäästöjä syntyi maailmanlaajuisesti noin 4,9 tonnia henkilöä kohden, vuonna 2030 päästöjen tulisi olla 2,9 tonnia ja vuonna 2050 enää 0,6 tonnia henkilöä kohden (2,3).

Arkiliikunta suojelee terveyttä ja ilmastoa

Viime vuosikymmenten aikana vapaa-ajan harrasteliikunta on lisääntynyt, mutta työ- ja työmatkaliikunnan vähentyminen on ollut vielä suurempaa. Seurauksena on ollut kokonaisaktiivisuuden merkittävän väheneminen. Suurimpia syitä tähän on autoistuminen ja toimistotyön lisääntyminen (4).

Yksityisajoneuvojen hankinta ja käyttö – eli pääosin henkilöautoilu – muodostivat 91 % suomalaisen keskimääräisestä liikenteen hiilijalanjäljestä vuonna 2016 (1). Suomalainen kulkee kävellen keskimäärin kilometrin ja pyöräillen alle kilometrin päivässä. Alle kilometrin matkoista reilu viidennes ja 2–3 kilometrin matkoista hieman yli puolet kuljetaan autolla. (5) Korkeintaan 5 kilometrin työmatkoista noin 40 % kuljetaan kävellen tai pyörällä mutta 5–10 kilometrin matkoista enää reilu kymmenesosa, vaikka matka-aika pyörällä olisi pisimmilläänkin vain puolisen tuntia (6). Vain 15 % kuljettujen matkojen pituudesta tehdään fyysistä aktiivisuutta lisäävillä tavoilla (taulukko 1).

Maailman terveysjärjestö WHO:n arvion mukaan liikkumattomuus on neljänneksi tärkein riskitekijä elämäntapasairauksien aiheuttamissa kuolemantapauksissa (4). Verrattuna vapaa-ajan liikuntaan hyötyliikkuminen on päivittäisempää ja vähentää siten paremmin fyysistä passiivisuutta.

Kävelyn ja pyöräilyn kielteiset terveysvaikutukset, kuten tapaturmariski ja pienhiukkasille altistuminen, ovat tutkimusten mukaan huomattavasti terveyshyötyjä vähäisemmät (7,8).

WHO:n HEAT-laskurin (9) mukaan jatkuva yhdeksän kilometrin työmatkan kulkeminen (47 viikkoa vuodessa) pyörällä auton sijaan vähentäisi 20–64-vuotiaiden kuolleisuutta kolmanneksella ja kasvihuonekaasupäästöjä 850 kg vuodessa. Tämä vastaa neljäsosaa keskivertosuomalaisen liikenteen päästöistä. Kolmen kilometrin työmatkan taittaminen kävellen auton sijaan vähentäisi 20–74-vuotiaiden kuolleisuutta myös kolmanneksella, ja saman matkan kulkeminen pyörällä pienentäisi kuolleisuutta kymmeneksellä vähentäen kasvihuonekaasupäästöjä 280 kg vuodessa (10) (kuvio 1).

Hyötyliikunta tukee kansanterveyttä myös vähentämällä fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja siten pienhiukkaspäästöjä. Vuonna 2000 Suomessa arvioitiin 800 ennenaikaisen kuoleman johtuneen nimenomaan liikenteen pienhiukkaspäästöistä (11); vertailukohdaksi voi asettaa sen, että vuonna 2016 liikenneonnettomuuksissa kuoli 192 suomalaista (12). Valtakunnallisesti kävelyn ja pyöräilyn lisääminen 20 %:lla tuottaisi Suomessa yhteensä 4,4 miljardin euron arvosta terveyshyötyjä (13).

Kaksi viidestä syö lihaa yli suositusten

Kasvava tutkimusnäyttö runsaan lihansyönnin terveyshaitoista ei ole vähentänyt lihansyöntiä. Finravinto 2017 -tutkimuksen mukaan punaisen ja prosessoidun lihan käyttösuositus, enintään 500 grammaa viikossa, ylittyi 79 %:lla miehistä ja 26 %:lla naisista (kuvio 2) (14).

Kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen vähentäisi merkittävästi kansansairauksiemme riskitekijöitä. Kasvispainotteisen ruoan on todettu suojaavan verenpainetaudilta, tyypin 2 diabetekselta, useammalta syövältä, metaboliselta oireyhtymältä, aivoverenkiertohäiriöiltä sekä sydän- ja verisuonitaudeilta. Kasvisruoan ja kasvispainotteisen ruokavalion on todettu myös vähentävän kuolleisuutta (15,16).

Punainen liha sen sijaan on määritelty todennäköisesti syöpävaaralliseksi ja punainen prosessoitu liha eli lihavalmisteet (esim. leikkeleet, makkarat, lihapulat) syöpävaarallisiksi (17). Syiksi on epäilty mm. punaisen lihan hemirautaa ja prosessoitujen lihavalmisteiden nitraattia ja nitriittiä (16). Mielenkiintoista on se, että aiemmin lihaperäisen hemiraudan ajateltiin olevan parempaa kuin kasvisperäinen.

Merkittävä eläinperäisen proteiinin käytön vähentäminen vaatii huomion kiinnittämistä ravitsemuksellisten tarpeiden täyttymiseen kasvisruoan kautta, esimerkiksi proteiinien riittävään saantiin täysjyvätuotteista ja palkokasveista.

Ravitsemussuositukset ilmaston näkökulmasta

Kuluttajat yhdistävät ruoan ilmastovaikutukset usein pakkauksiin ja kuljetuksiin, vaikka ylivoimaisesti suurimmat päästöt syntyvät alkutuotannossa eli maanviljelyssä ja kotieläinten rehuntuotannossa. Ruokavaliomuutoksilla voidaan vähentää ruoan ilmastovaikutuksia tehokkaasti tuotantomenetelmien kehittämiseen verrattuna (18,19,20). Ruokaan liittyvillä valinnoilla on merkitystä, sillä ne muodostavat noin viidenneksen keskivertosuomalaisen hiilijalanjäljestä (1).

Lue myös

Kasvispainotteisen ruokavalion ja ateriakokonaisuuksien ilmastovaikutukset on todettu useissa tutkimuksissa pienemmiksi kuin eläinpainotteisten (21,22,23). Mallinnettujen tulosten mukaan kasvisruokavalioon siirtyminen vähentäisi päästöjä 20–35 %, vegaaniruokavalio 25–55 % ja märehtijöiden lihan korvaaminen muulla lihalla 20–35 % verrattuna keskimääräiseen ruokavalioon (21).

Tuoreen tutkimuksen mukaan maailmanlaajuisesti arviolta 18 % ihmisen kuluttamista kaloreista ja 37 % proteiinista on peräisin liha- ja maitotuotteista, mutta maatalouden kasvihuonekaasupäästöistä nämä vastaavat 60 %. Eläinperäisen ravinnon tuottamisella on monia muitakin kielteisiä ympäristövaikutuksia kasviperäiseen ravintoon verrattuna (24).

Niin kasvis- kuin eläinperäisten ruoka-aineiden kasvihuonekaasupäästöt vaihtelevat sekä tuoteryhmien välillä että niiden sisällä (24). Tietoa tuotekohtaisten hiilijalanjälkien ja muiden ympäristövaikutusten eroista voitaisiin lisätä esimerkiksi pakkausmerkinnöillä. Ruoan ilmastokuormitusta voi pienentää ruokavaliosta riippumatta vähentämällä ruokahävikkiä, painottamalla satokausituotteita ja syömällä oman energiantarpeen mukaisesti (25).

Lopuksi

Ilmastonmuutos on kenties kauaskantoisin ihmiskuntaa kohdannut uhka. Tiedeyhteisön mukaan siihen reagoidaan liian hitaasti. Ilmastopakolaisuus yleistyy, ja jo nykyisissä konflikteissa on nähtävillä muuttuvan ilmaston vaikutus.

Maailmanlaajuisesti väestön kasvu ja vaurastuminen kasvattavat lihan kulutusta entisestään. Korkean elintason maissa tulisi kohtuullistaa ruokavalion ilmastovaikutuksia, samalla kun puutteellisesta ravitsemuksesta kärsivien ruokavalion laatua tulee parantaa (20).

Ilmastoystävällinen infrastruktuuri, kuten laadukkaat kävelyn ja pyöräilyn väylät, sekä julkisin varoin tuettu ruokailu tulisi nähdä mahdollisuutena parantaa kansanterveyttä. Ilmastoystävällisissä valinnoissa on kyse myös terveyskäyttäytymisestä, ja terveyskustannusten säästöt tulee huomioida taloudellisista vaikutuksista keskusteltaessa.

Elämäntapamuutosten pitkäjänteistä tukea tulisi painottaa potilastyössä vielä nykyistä enemmän. Yksilöllisen potilastyön lisäksi keskeistä on terveydenhuollon ammattilaisten osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon.

Suomi on ollut edelläkävijä esimerkiksi koulu- ja joukkoruokailun kehittämisessä. Kehitystyön tulee jatkua ottaen huomioon muuttuvan maailman olosuhteet. Terveellisistä ja kasvihuonekaasupäästöjä hillitsevistä toimista tulisi tehdä ensisijaisia, helppoja ja edullisia.

Artikkelin kirjoittamiseen on saatu rahoitusta opetus- ja kulttuuriministeriöstä (IRKE-projekti).


Sidonnaisuudet

Emma Salusjärvi: Hankerahoitus (opetus- ja kulttuuriministeriö), Lääkärin sosiaalinen vastuu ry, politiikkajaosto (ympäristökysymykset).

Marja Salo: Apurahat (väitöstutkimus) (Koneen säätiö), hankerahoitus (opetus- ja kulttuuriministeriö).

Juha Pekkanen: Apurahat (opetus- ja kulttuuriministeriö).


Kirjallisuutta
1
Nissinen A, Savolainen H, toim. Julkisten hankintojen ja kotitalouksien kulutuksen hiilijalanjälki ja luonnonvarojen käyttö ENVIMAT-mallinnuksen tuloksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja, 15/2019.
2
Rockström J, Gaffney O, Rogelj J, Meinshausen M, Nakicenovic N, Schellnhuber HJ. A roadmap for rapid decarbonization. Science 2017;355:1269–71.
3
Niemistö J, Soimakallio S, Nissinen A, Salo M. Lentomatkustuksen päästöt – Mistä lentoliikenteen päästöt syntyvät ja miten niitä voidaan vähentää? Suomen ympäristökeskuksen raportteja, 2/2019.
4
Borodulin K, Jousilahti P.THL FINRISKI 2012 Tutkimuksesta tiiviisti. Liikunta vapaa-ajalla, työssä ja työmatkalla 1972-2012 julkaistu 11/12 s.4
5
Liikennevirasto, Liikenne ja maankäyttö. Henkilöliikennetutkimus 2016 – Suomalaisten liikkuminen. Helsinki: Liikenneviraston tilastoja 1/2018, s. 8.
6
Liikennevirasto, Liikenne ja maankäyttö. Henkilöliikennetutkimus 2016. Helsinki: Liikenneviraston tilastoja, 1/2018. Päiväys 27.8.18 / henkilökohtainen tiedonanto Lehto H.
7
Hartog J, Boogaard H, Nijland H Hoek G. Do the health benefits of cycling outweigh the risks? Environ Health Perspect 2010;118:1109–16.
8
Rojas-Ruenda D, Nazelle A, Tainio M, Nieuwenhuijsen M. The health risks and benefits of cycling in urban environments compared with car use: health impact assessment study. BMJ 2011;343: d4521. doi: 10.1136/bmj.d4521
9
WHO/ Europe Health Economic Assessment Tool (HEAT). http://old.heatwalkingcycling.org.
10
Suomen ympäristökeskus SYKE. Ilmastodieetti-laskurin laskentaperusteet. Ilmastodieetti – mihin sen antamat ilmastopainot perustuvat? (päivitetty 14.3.2019). https://ilmastodieetti.ymparisto.fi/ilmastodieetti/documentation/Laskentaperusteet.pdf
11
Ahtoniemi P, Tainio M, Tuomisto ym. Risks from nearby sources of fine particulate matter: domestic wood combustion and road traffic (PILTTI) report. National Institute for Health and Welfare (THL) 3/2010:s. 10.
12
Liikenneonnettomuudet maanteillä vuonna 2016. Liikenneviraston tilastoja 10/2017:s. 3.
13
Valtioneuvosto, Liikenne ja viestintäministeriö. Kävelyn ja pyöräilyn edistämisohjelma. Julkaisuja 5/2018:s. 8. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160720/LVM_5_2018.pdf?sequence=1&isAllowed=y
14
Kaartinen N, Tapanainen H, Reinivuo H, Virtanen S, Ali-Kovero K, Valsta L. Elintarvikkeiden kulutus. Kirjassa: Valsta L, Kaartinen N, Tapanainen H, Männistö S, Sääksjärvi K, toim. Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Raportti 12/2018. Helsinki: 2018:49–58.
15
Springmann M, Godfray HC, Rayner M, Scarborough P. Analysis and valuation of the health and climate change cobenefits of dietary change. Proc Natl Acad Sci U S A 2016;113:4146–51.
16
Etemadi A, Sinha R, Ward M ym. Mortality from different causes associated with meat, heme iron, nitrates, and nitrites in the NIH-AARP Diet and Health Study: population based cohort study. BMJ 2017;357:j1957. doi: 10.1136/bmj.j1957
17
Bouvard V, Loomis D, Guyton KZ, Grosse Y, Ghissassi FE, Benbrahim-Tallaa L. International Agency for Research on Cancer Monograph Working Group. Carcinogenicity of consumption of red and processed meat. Lancet Oncol 2015;16:1599–600.
18
Carlsson-Kanyama A, Gonzalez AD. Potential contributions of food consumption patterns to climate change. Am J Clin Nutr 2009;89:1704S–9S.
19
Hartikainen H, Roininen T, Katajajuuri J-M, Pulkkinen H. Finnish consumer perceptions of carbon footprints and carbon labelling of food products. J Clean Prod 2014;73:285–93.
20
Willet W, Rockström J, Brent L ym. Food in the Anthropocene: the EAT–Lancet Commission on healthy diets from sustainable food systems. Lancet 2019;393:447–92.
21
Hallström E, Carlsson-Kanyama A, Börjesson P. Environmental impact of dietary change: a systematic review. J Clean Prod 2015; 91:1–11.
22
Tukker A, Goldbohm R A, de Koning A ym. Environmental impacts of changes to healthier diets in Europe. Ecol Econ 2011;70:1776–88.
23
Saarinen M, Kurppa S, Virtanen Y, Usva K, Mäkelä J, Nissinen A. Life cycle assessment approach to the impact of home-made, ready-to-eat and school lunches on climate and eutrophication. J Clean Prod 2012;28:177–86.
24
Poore J, Nemecek T. Reducing food’s environmental impacts through producers and consumers. Science 2018;360:987–92.
25
Roininen T, Katajajuuri J-M. Ruokavaliomuutoksilla saavutettavat ilmastohyödyt. Kirjassa: Seppäjä J, toim. Kohti hiilineutraalia yhteiskuntaa. Ilmastopaneelin raportti 2014.


English summary

The health benefits of climate-friendly food and everyday travel

Climate change is one of the greatest threats to the world’s population and nature. Climate-friendly choices are often seen as an unpleasant necessity, but according to studies, many climate-friendly everyday activities have positive health benefits that are already achievable in the short term. These health benefits also save on healthcare costs.

Passenger cars are responsible for the majority of kilometres travelled and greenhouse gas emissions emitted from passenger transport. Finns walk on average one kilometre and cycle less than one kilometre per day, equivalent to 4 percent of journeys travelled. If walking and cycling were to replace driving a car, the risk of several diseases and their fatalities would be reduced. Finns eat 40 percent more meat than is recommendedand reducing meat consumption would reduce the risk of multiple cardiovascular diseases and cancers.Climate-friendly options are often also healthy and should be supported in different areas of society.

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030