Kirkasvalohoidon vaikutuksia vanhuksiin ryhdyttiin tutkimaan 1990-luvun alkupuolella, kun hoidon suotuisat vaikutukset talvisin toistuvan masennustilan hoidossa olivat käyneet selviksi. Tutkimus on kohdistunut psykiatristen vanhuspotilaiden uni- ja vuorokausirytmin häiriöiden sekä käyttäytymishäiriöiden hoitoon. Öisin vaeltavat, päivisin nukkuvat, ajoittain agitoituneet ja sekavat potilaat aiheuttavat ongelmia niin kotihoidossa kuin laitosoloissakin. Alustavien tutkimusten mukaan kirkasvalohoito saattaa olla uusi lääkkeetön vaihtoehto tällaisten vanhuspotilaiden hoidossa. Lisätutkimukset ovat kuitenkin tarpeen, sillä hoitoaikoja olisi syytä lyhentää ja hoitokertoja harventaa, jotta hoitomyöntyvyys paranisi.