Elämän loppuvaiheessa lääkehoidon tavoitteena on lievittää sairauden aiheuttamia oireita ja ylläpitää arkista toimintakykyä. Ilman asianmukaista seurantaa lääkitys voi kuitenkin toimia jopa päinvastoin. Elintoimintojen hiipuminen, kakeksia, oheissairaudet ja monilääkitys lisäävät lääkehaittojen riskiä. Mitä iäkkäämpi, raihnaisempi ja sairastavampi potilas on, sitä herkempi hän on lääkevaikutuksille ja sitä tarkempi lääkehoidossa tulee olla. Potilaan lääkitys tulee arvioida säännöllisesti, jotta käytössä olisivat vain sellaiset lääkkeet, jotka edistävät hoidon tavoitteita. Kuoleman lähestyessä lääkkeiden nieleminen ei yleensä enää onnistu ja siirrytään pelkistettyyn, usein parenteraaliseen lääkehoitoon.