Vuosittain Suomessa kuolee 2-3 alle vuoden ikäistä lasta äidin surmaamana. Tämä äärimmäisen harvinainen katastrofi kohahduttaa ympäristöä ja jättää auttajat avuttomuuden ja syyllisyyden tilaan. Vauvansa surmannut äiti on ollut yleensä ennen tekoaan voimakkaasti masentunut ja itsetuhoinen, ja hän on tuntenut jäävänsä vaille apua. Äidin toivottomuus lisääntyy, kun puoliso ei osaa tai jaksa huomata vaimonsa hätää, vaan ottaa etäisyyttä teon hetkellä. Surmateon tapahtuessa sekä parisuhteen että terveydenhuollon turvaverkko pettää yhtäaikaisesti. Tämän havainnon perusteella synnyttäneiden äitien masennuksen diagnosoinnin ja hoidon tulisi olla tehostettua erityisesti silloin, kun äiti ilmaisee aktiivisesti itsetuhoajatuksia tai hahmottaa lapsensa poikkeavasti.