Lapsuuden aikana alkavan psyykkisen kehityksen epäonnistuminen saattaa johtaa kehityskulkuun, joka päättyy yksilön kannalta murheellisesti pitkäaikaiseen sairauteen, syrjäytymiseen sosiaalisen yhteisön ulkopuolelle rikollisuuteen tai päihde- ja huumekierteeseen. Kouluikäisen lapsen käytös- ja tarkkaavuushäiriöt voivat olla oire alkavasta syrjäytymisestä. Ujona pidetty lapsi voikin kärsiä ahdistushäiriöstä, joka pahentuessaan johtaa oppimisvaikeuksiin ja itsetuhoiseen käyttäytymiseen. Artikkelissa tarkastellaan syrjäytymistä ihmissuhteiden, tunne-elämän, koulunkäynnin sekä ammattikoulutuksen kannalta ja pohditaan niitä väyliä, joiden kautta lapsuuden psyykkinen häiriö voi johtaa syrjäytymiseen. Syrjäytymisen ehkäisyssä mielenterveyden häiriöiden ehkäisy sekä jo alkaneen häiriön mahdollisimman varhainen toteaminen ja hoidon käynnistäminen ovat tärkeitä tekijöitä.