Selkärankareuman seurannassa ja hoidon vaikuttavuutta arvioivissa tutkimuksissa on liikelaajuuksien mittauksia käytetty hyvin vaihtelevasti, joten tulosten vertailu on ollut vaikeaa. Liikkuvuusmittojen käyttökelpoisuutta rajoittaa myös vertailu- ja normaaliarvojen puuttuminen. Selkärankareuman ja muiden spondylartropatioiden pitkäaikaisseurantaan ja lyhytkestoisten hoitotutkimusten arviointiin annetaan tässä tutkimuksiin perustuvat suositukset selän liikkuvuusmittausten yhtenäistämiseksi. Mittausten laajentaminen varhaisdiagnostiikassa ei tosin perustu tutkimustuloksiin, vaan ennen kaikkea seurannan tarpeisiin.