Lomalla tarkoitetaan kestoltaan vaihtelevaa ajanjaksoa, jonka tavoitteena on päästä irti työstä ja käyttää aika työstä palautumiseen eli lepoon, virkistäytymiseen, matkustamiseen ym. vapaa-ajan toimintaan (1,2,3). Tarkastelemme tässä, saako loman tavoitteiden toteutuminen tukea tieteellisestä kirjallisuudesta, ja esittelemme lomaan liittyviä hyötyjä ja mahdollisia haittoja. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että COVID-19-pandemialla on merkittäviä vaikutuksia lomanviettoon ja sen muotoihin.

Työn yhteyksiä terveyteen on tutkittu paljon, mutta sen vastapoolin, loman, yhteyksiä paljon vähemmän. PubMedista löytyy hakusanoilla ’vacation’ OR ’holiday’ AND ’health’ noin 4 000 osumaa, termeillä ’work’ AND ’health’ yli 385 000 (13.1.2021). Lääketiedettä loma onkin kiinnostanut varsin vähän, psykologeja tai sosiologeja sen sijaan enemmän. Tiedotusvälineitäkin aihe kiinnostaa. Esimerkiksi kun vuonna 2018 Euroopan kardiologiseuran (ESC) suuren tieteellisen kongressin julkisuusarvo oli 82 miljoonaa euroa, siitä yksi loman terveysvaikutuksia koskeva esitys keräsi 12 % (10 milj. euroa) (sähköpostitiedonanto 7.11.2018, press@escardio.org).

Lomalla on nykyisin tärkeä yhteiskunnallinen merkitys. Kansainvälisesti lomakäytäntöjen vaihtelut ovat suuria (4). Suomessa vuosiloma laillistettiin jo 1920-luvulla ja neljän viikon lomasta tuli vuonna 1973 lakisääteinen oikeus niille, jotka olivat olleet työelämässä yli 10 vuotta.

Perinteisesti lomaa on pidetty kesällä, joskin myös lyhyemmät kausilomat ovat pitkään olleet tavallisia. Nykyään monet vaihtavatkin yhtäjaksoisen vuosiloman lyhyisiin lomajaksoihin pitkin vuotta; yleensä lomaksi lasketaan vähintään pidennetty viikonloppu (yli 2 päivää). Lyhyempiäkin "mikrolomia" tai palautumista työajan kuluessa on tutkittu, mutta ne jäävät tämän katsauksen ulkopuolelle.

Tämän katsauksen koostamisessa käytettiin PubMed- ja PsycInfo-tietokantoja. Tavoite ei ollut tiukan systemaattinen, vaan ennemminkin kerronnallinen katsaus kesän odotuksen hengessä.

Loman vaikutuksia terveyteen pitkäaikaisseurannoissa

Lomanviettoon voi liittyä monia tekijöitä, myös terveyden kannalta (kuvio 1).

Loman yhteyksistä pitkäaikaisiin terveysvaikutuksiin (kuolleisuus, sairastuvuus) on julkaistu vähän seurantatutkimuksia, lähinnä loman pituudesta. Yhdysvaltalaisen MRFIT-tutkimuksen aineistossa (n = 12 338) suurempi vuosittaisen loman määrä oli yhteydessä pienempään kuolleisuuteen 9 vuoden aikana (5). Ero näkyi etenkin sydänkuolleisuudessa.

Framinghamissa tutkittiin psykososiaalisia tekijöitä, jotka ennustivat sydänkuolemia terveillä työikäisillä naisilla 20 vuoden aikana (6). Vähäinen loma tai loman puute oli itsenäinen ennustetekijä.

Koska Yhdysvalloissa palkallinen loma ei ole lakisääteistä, lomaa pitävillä saattoi kuitenkin vakioinneista huolimatta olla muitakin terveyttä edistäviä tekijöitä.

Suomalaisessa Johtajatutkimuksessa tutkittiin vuosittaisen loma-ajan (3 vk tai vähemmän verrattuna pitempään) yhteyksiä kuolleisuuteen (7). Tutkimuksen alussa vuonna 1974 noin 47-vuotiailla miehillä lyhyempi loma-aika oli odotetusti yhteydessä pitempään työaikaan, mutta myös suurempaan painoindeksiin ja kahvinkulutukseen sekä huonompaan koettuun terveyteen. Lyhyempi loma ennusti kuolleisuutta, mutta vasta 18 vuoden seurannan jälkeen.

Tulos ei ole ristiriidassa MRFIT-tutkimuksen tulosten kanssa, koska Johtajatutkimuksen miesten kuolleisuus ensimmäisten 9 seurantavuoden aikana oli pienempi (4,5 % vs. 11,2 %).

Meta-analyyseissä työn aiheuttaman paineen ja masennuksen välillä on todettu yhteys (8,9). Loman voi siis olettaa lievittävän masennusoireita, ja näin näyttää olevankin.

Työnantajan maksamien lomapäivien yhteyttä depressioon tutkittiin Yhdysvalloissa väestötutkimuksessa (10), jossa oli yli 3 000 seurannan alkaessa 33–41-vuotiasta miestä ja naista. Masennuksen riski 10:tä lomapäivää kohden oli naisilla 29 % pienempi, etenkin jos lapsia oli vähintään kaksi. Tulosta selitettiin työstressin vähenemisellä loman aikana, ja sen luotettavuutta pohdittiin tarkkaan. Samanlainen masennuksen ja uupumuksen väheneminen on myös havaittu eläkkeelle siirtyvillä (11).

Seurantatutkimuksessa loman ja masennuksen yhteyttä ei todettu miehillä, ja syyksi arvioitiin naisten suurempaa depressioalttiutta ja suurempaa psyykkistä kuormitusta työn ja kodin ristipaineissa (10). Näin naiset saattavat saada loma-ajasta suuremman hyödyn.

Tutkimuksen tekijä katsoi, että palkallisella lomalla voitaisiin saada aikaan säästöjä terveydenhuoltomenoissa maissa, joissa ei ole lakisääteistä lomaoikeutta (10).

Seurantatutkimus ei todista syy-yhteyttä, ja lyhyempää lomaa pitävillä voi olla riskejä lisääviä psykologisia ominaisuuksia (12). Lyhyt loma-aika olisi vain indikaattori riskistä (13), eikä loman pidentäminen sellaisenaan aiheuttaisi terveyshyötyjä.

Mutta muuttaako loman pitäminen terveysindikaattoreita parempaan suuntaan?

Mahdollisia mekanismeja

Työelämään liittyy fyysisiä ja psyykkisiä rasitustekijöitä – stressiä (14) – jotka lisäävät etenkin valtimotautien riskiä (15). Resurssien säilytysteorian mukaan haitallinen stressi lisääntyy, kun ihminen kokee sisäisten resurssiensa vähenevän kiireessä, energiapulassa tai sosiaalisen tuen puutteessa (16).

Tähän liittyy myös allostaasin käsite, elimistön lyhytaikainen sopeutuminen stressitekijöiden vaikutuksiin. Tila voi kuitenkin pitkittyä, ja syntyvä "allostaattinen kuorma" johtaa pitkäkestoisiin terveyshaittoihin (16).

Alkuun normaalit rasitusvasteet (pulssi, verenpaine, väsymys) muuntuvat pitkäaikaisessa, jatkuvassa rasituksessa pysyviksi: pitkittyvään väsymykseen, univaikeuksiin, ja verenpainetautiin. Biologiseen, krooniseen stressireaktioon kuuluvat tulehdusreaktio, telomeerien lyheneminen ja telomeraasiaktiivisuuden väheneminen, mahdollisesti myös Alzheimerin tautiin liittyvän beeta-amyloidin kertymistä (17).

Loman hyötyjä onkin selitetty työstressin vaikutusten kumoutumisella (3). Työn rasituksista palautuminen on ajanjakso, jossa ollaan pois työstä eikä yksilölle aseteta erityisiä vaatimuksia. Rasitus–palautuminen-teorian (effort-recovery) mukaan palautuminen vähentää stressin aiheuttamia pitkäaikaishaittoja (18).

Työstä palautumisessa on eroteltu neljä jaksoa: mikro- (minuutteja työn jälkeen), meso- (10 min – 1 t), meta- (1–2 pv) ja makropalautuminen (yli 2 pv työn jälkeen). Loma on makropalautumista ja sen vaikutus voi lieventää työstressin haittoja (19).

Biologisia vaikutuksia

Jo verrattain lyhyeenkin lomavaikutukseen on todettu liittyvän sekä kliinisten oireiden vähentymistä että systeemibiologisia, terveyttä ylläpitäviä muutoksia.

Terveillä keski-ikäisillä naisilla tehdyssä tutkimuksessa analysoitiin lomakeskuksessa vietetyn 6 päivän ajan vaikutuksia useisiin vanhenemisilmiöön liittyviin biomerkkeihin ja geenien ilmentymiseen (20). Jo pelkkä lomanvietto lisäsi hyvinvointia (tarmokkuuden lisääntyminen, haitallisen stressin väheneminen), mutta kohensi myös stressivasteeseen, immuunifunktioon ja beeta-amyloidi aineenvaihduntaan liittyviä tekijöitä. Stressi- ja vammavasteeseen liittyvien geenien (FOXO3, MME) ilmentyminen väheni.

Vaikutuksia voitiin vielä tehostaa yhdistämällä lomaan meditaatioharjoituksia. Pelkän lomanvieton vaikutukset jäivät lyhytaikaiseksi. Sen sijaan meditaatioryhmässä voitiin vielä 10 kuukauden kuluttua todeta vähemmän masennukseen liittyviä oireita (20).

Loma saattaa altistaa epäterveellisille elämäntavoille (taulukko 1), mutta voi myös lievittää metabolista oireyhtymää (21,22). Stressin vähenemisen ja psyykkisen hyvinvoinnin lisääntymisen aiheuttamat muutokset hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselissa voivat vaikuttaa, samoin tavanomaista runsaampi fyysinen aktiivisuus loman aikana. Myös uni voi loma-aikana parantua, ja sosiaalisilla suhteillakin on merkitystä (23).

Loma-aikana on mahdollista nukkua oman vuorokausirytmin mukaisesti, ja tällä voi olettaa olevan sekä vähentyneen stressin kautta välittyviä että myös muita fysiologisia vaikutuksia. Etenkin vuorotyössä oleville tämä voi olla tärkeää.

Psykologisia vaikutuksia

Psykologista palautumista loman aikana voi tapahtua ainakin neljällä mekanismilla: irrottautuminen, rentoutuminen, taitojen hallinta ja oman tekemisen hallinta vapaa-ajalla (3). Psykologinen elpyminen (esim. koetun terveyden ja hyvinvoinnin kohentuminen) loman aikana – ja ehkä jo sitä odotellessa – on osoitettu useissa tutkimuksissa, joskin sen vaikutus on lyhyt loman päätyttyä (23,24).

Seitsemän tutkimusta käsittäneessä meta-analyysissä todettiin varsin vähäinen edullinen vaikutus (vaikutuskoko +0,43) terveyteen ja hyvinvointiin loman aikana, mutta samansuuruinen häipymisvaikutus (0,38) 2–4 viikon kuluessa loman jälkeen (23). Nämä olivat keskimääräisiä vaikutuksia, joten loman sisältö (aktiivisuus, elämykset) ja lomaympäristö (kotona, ulkomailla) saattavat muuntaa tuloksia.

Myös tavanomaisen työn laadulla ja sillä, miten työasiat häiritsevät lomaa, on todennäköisesti merkitystä. Hollantilaistutkijat selvittävät näitä tarkemmin kahdessa tutkimuksessa lyhyen loman aikana (25,26).

Ulkomailla hiihtokeskuksessa vietetyn 9 päivän aktiiviloman vaikutuksia tutkittiin 96 henkilöllä (25). He raportoivat koettuun terveyteen, mielialaan, väsymykseen, jännitysoireisiin, energisyyteen ja tyytyväisyyteen liittyviä tuntemuksiaan ennen lomaa, sen aikana ja 2 ja 4 viikkoa loman jälkeen.

Työstä elpymisen merkkinä koettu terveys ja hyvinvointi kohentuivat loman aikana 60 %:lla. Lomatoimintojen aktiivisuus ja koettu mielihyvä sekä negatiivisten elämysten puuttuminen selittivät tilastoanalyysien mukaan 38 % lomavaikutuksesta.

Kotimaan lomailua koskevassa tutkimuksessa oli mukana 80 keskimäärin 43-vuotiasta miestä ja naista (26). Heidän työtehtävänsä olivat moninaisia ja keskimääräinen työaika 36 tuntia viikossa. Tutkittavat viettivät perheensä kanssa lomakeskuksessa joko pitkän viikonlopun (4 pv) tai 5 päivää keskellä viikkoa. Lomanaikainen aktiivisuus ja passiivisuus, työstä irtautuminen ja rentoutumisen aste selvitettiin, koettua terveyttä ja hyvinvointia tutkittiin erilaisin mittarein. Myös negatiivisia kokemuksia ja parisuhteeseen liittyviä tekijöitä kysyttiin.

Näinkin lyhyen loman aikana koettu terveys ja hyvinvointi kohentuivat (vaikutuskoko +0,62), joskin vaikutus hävisi pian loman jälkeen. Odotetusti parempi rentoutuminen ja työstä irtautumisen tunne olivat hyväksi, mutta myös keskustelut puolison kanssa ja mielihyvää tuottava aktiviteetti hyödyttivät.

Näyttää siltä, että lomaan liittyvät terveyshyödyt eivät selity pelkästään poissaololla työpaikalta, vaan lomajärjestelyillä, loman fyysisellä (lämpötila, aikaero) ja sosiaalisella ympäristöllä sekä lomanaikaisilla positiivisilla ja negatiivisilla tekijöillä on suuri merkitys (27). Myös jo loman odotus (28), työn rasittavuus (29), lomailijan ominaisuudet ja loman kesto ovat vaikuttamassa.

Lomailijan ominaisuuksien vaikutus

Loma on yksilöllinen kokemus, eivätkä kaikki hyödy tai nauti lomailusta. Syynä voivat olla yksilölliset ominaisuudet tai se, että lomalta paluu aiheuttaa stressiä, kun kertyneet tekemättömät työt on tehtävä. Edellä mainitussa hollantilaistutkimuksessa (26) neljännes ei kokenut hyötyä 9 päivän talviurheilulomasta ja 17 % koki loman jopa kielteiseksi.

Etenkin "työnarkomaanien" voisi olettaa voivan lomalla huonosti ja kokea vierotusoireita työstä ("lomasairaus") (30). Näin ei kuitenkaan käynyt hollantilaisessa tutkimuksessa, jossa seurattiin 54:ää työntekijää 2 viikkoa ennen, loman aikana ja 4 viikkoa loman jälkeen kyselylomake- ja online-päiväkirjamenetelmällä (31). Henkilön työsidonnaisuuden aste selvitettiin 3 viikkoa ennen lomaa.

Enemmän sitoutuneilla loma-aika johti pikemminkin suurempaan hyvinvointiin kuin vähemmän työsidonnaisilla. Loma siis tasoitti eroja työntekijöiden välillä, eikä lomasairauskaan ole yksiselitteinen ilmiö.

Lomaan liittyvistä vaikutusmekanismeista voisi kuitenkin päätellä, että hyödyt korostuvat stressaavassa työssä olevilla ja ovat vähäisempiä niillä, jotka voivat toteuttaa itseään työssä ilman liiallista kuormittumista. Toisaalta työstressi voi myös vähentää lomasta saatavaa hyötyä, ja näin paineen vähentäminen sekä ennen että jälkeen loman saattaisi lisätä edullisia vaikutuksia (29).

Loman pituuden vaikutus

Loman tyypillä – yksi pitkä vai useita lyhyitä – on vaikutusta saavutettaviin terveyshyötyihin. Pitkä lomajakso työstä, jossa kukaan muu ei huolehdi tehtävistä loman aikana, voi altistaa stressille loman jälkeen. Lyhyempien lomien yhteydessä samantyyppistä stressiä ei välttämättä ehdi syntyä. Työssä, jossa joku muu hoitaa tehtävät loman aikana, pitkä loma taas voi antaa mahdollisuuden todelliseen palautumiseen.

Loman terveysvaikutuksia selvittäneissä tutkimuksissa on yleensä kohteena ollut vähintään viikon mittainen loma. Kuitenkin edellä mainituissa hollantilaistutkimuksissa jo 4–5 päivän mittaisista lomista oli ainakin lyhytaikaista hyötyä (25,26). Niistä näyttää olevan hyötyä myös metabolisen oireyhtymän kannalta (21).

Saksalaisten keskiportaan johtajien tutkimuksessa selvitettiin 4 päivää kestävän loman vaikutuksia (32). Satunnaistetussa tutkimuksessa puolet vietti miniloman kotonaan ilman työntekoa ja puolet hotellissa ilman perheenjäseniään. Hotelliryhmän jäsenet osallistuivat kerran ohjattuun liikuntaan ja jooga-tyyppiseen rentoutukseen. Koettu stressi väheni, elpyminen ja hyvinvointi kohentuivat kummassakin ryhmässä, joskin enemmän hotellilomaa pitäneessä ryhmässä. Kummassakin ryhmässä positiivisia vaikutuksia hyvinvoinnin kannalta oli havaittavissa vielä 45 päivää loman jälkeen.

Lääkäri ja loma

Loman lähestyessä loppuaan moni saattaa miettiä, miten työt taas lähtevät sujumaan. Lomalla voi tätäkin kautta olla terveysvaikutuksia – jos lomalta palaaja on lääkäri ja potilaat saavat huonompaa hoitoa.

Kanadalaisista kirurgeista tehdyn tutkimuksen mukaan lomalta paluulla ei kuitenkaan ollut vaikutusta potilaiden kuolleisuuteen, leikkauksien pituuteen tai tehohoitojaksoihin (33). Yhdysvaltalaisilla kirurgiaan erikoistujilla pakolliset taitotestit sujuivat jopa paremmin, jos ennen koetta oli pidetty lomaa (34).

Brittilääkäreille suunnattu kysely näytti, että rentoutumisella ja vapaa-ajan vietolla ylipäänsä ei ollut vaikutusta uupumuksen ilmaantuvuuteen. Sitä selittivät muut tekijät kuten neuroottisuus ja sisäänpäinkääntyneisyys. Sen sijaan vapaa-ajanvietto liittyi parempaan viihtymiseen työssä ja työtehoon (35). Voidaan siis kysyä, kuinka paljon lomaan liittyvät hyödyt johtuvat lomasta ja kuinka paljon lomailijasta.

Loman terveyshaitat

Lomanviettoon liittyvät haitat johtuvat yleensä siitä, että loman aikana poiketaan tavanomaisen elämän rutiineista ja altistutaan poikkeavalle ympäristölle. Myös lisääntynyt vapaa-aika sellaisenaan voi altistaa haitoille, kuten alkoholinkäytölle tai ylensyönnille. Loman mahdollisia haittoja on kerätty taulukkoon (taulukko 1) (36,37,38,39,40,41,42).

Loman terveyshaittoja koskeva tutkimustieto ei ole helposti tulkittavissa, mutta julkisuudessa usein esillä ovat liikenneonnettomuudet ja lisääntynyt päihteiden käyttö. "Holiday heart syndrome" tarkoittaa lomien yhteydessä lisääntyviä rytmihäiriöitä, joiden taustalla on liiallinen alkoholinkäyttö. Joululoman aikaan tapahtuva lihominen on myös monelle tuttu ilmiö.

Liikunnallinen loma voi ymmärrettävästi lisätä vammariskiä, jos lomaliikunta poikkeaa yleensä harjoitetusta, esimerkkeinä sukeltaminen, riippuliito ja vaellukset. Ihmisjoukoissa erilaisten infektioiden riski on lisääntynyt, esimerkkeinä norovirusepidemiat tai koronatartunnat Keski-Euroopan hiihtokeskuksissa talvella 2020.

Yksilöllisistä riskeistä tavallisia ovat turistiripulit, sukupuolitaudit tai lisääntynyt alkoholin- tai huumeiden käyttö. Näitä pohditaan myös tiedotusvälineissä aina lomakauden jälkeen. Myös perheongelmiin liittyvät psyykkiset oireet voivat kärjistyä lomaillessa. Aurinkoloma voi aiheuttaa ihon palamista ja melanoomariskiä ja autoiluloma lisää liikenneonnettomuuden riskiä. Pitkät lomaan liittyvät lentomatkat voivat altistaa laskimotukoksille ja aikaerorasituksen tyyppiselle uupumukselle.

Lomaan voi myös liittyä stressiä. Joko niin että työ häiritsee tarpeellista elpymistä loman aikana, tai niin että loma itsessään aiheuttaa stressiä. Tällaista "lomasairautta" kuvattiin noin 3 %:lla hollantilaisista miehistä ja naisista (30). Tilaan liittyy voimakas vastuuntunto ja pätemisen tarve, "työnarkomania", joskaan täyttä yksimielisyyttä tilan luonteesta ei ole (31).

Koronapandemia ja loma

COVID-19-epidemia on tuonut uuden ja monipuolisen näkökulman loman terveysvaikutuksiin (taulukko 2). Eräät lomakeskukset Euroopassa saivat nimityksen "viruslinko", koska siellä tartunnat levisivät tehokkaasti. Samoin lomaristeilyillä tapahtuneet tartunnat saivat jo pandemian alkuvaiheessa huomiota ja kertoivat infektion luonteesta suljetussa yhteisössä (43).

Lisääntynyt etätyö ja kotona oleskelu ovat vähentäneet tartuntatautien riskiä, mutta myös häivyttäneet työn ja vapaa-ajan eroa. Matkustusrajoitukset ovat häirinneet lomamatkoja ja joidenkin ammattiryhmien lomia on lykätty tai peruttu.

Tähän mennessä loma ja COVID-19-tutkimukset ovat käsitelleet etenkin infektion leviämistä ihmisiä kokoavissa lomatilanteissa, mikä onkin odotettua. Pandemia vaikuttaa myös muilla tavoin lomaan, vapaa-aikaan ja työjärjestelyihin. Näiden yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia koskeva tutkimus on vasta alkamassa eikä tutkimusta terveyden kannalta juuri vielä ole.

Päätelmiä

Kun vuotuinen loma-aika on laillinen oikeus ja YK:n ihmisoikeuksiinkin kuuluva, voi moni ajatella loman "medikalisoinnin" olevan tarpeetonta. Loman terveysvaikutuksiin kohdistuu kuitenkin suuri yleisön kiinnostus – etenkin jos vaikutukset ovat positiivisia.

Hyötyjä näyttääkin tulevan, ainakin loman kestäessä. Koska vaikutukset keskimäärin hiipuvat nopeasti, loman terveysvaikutusten tutkiminen on tuonut uusia ideoita lomajärjestelyihin (44). Pitkän loman sijasta voi olla järkevämpää pilkkoa loma-aika minilomiin (esim. 4 pv) vuoden aikana. Viitettä näihin liittyvistä hyödyistä saatiin edellä kuvatuista tutkimuksista (21,25,26,32). Myös fyysinen aktiivisuus, rentoutustekniikat ja meditaatio loman aikana saattavat pitkittää lomavaikutusta. Näitä voi toki harrastaa ilman lomaakin.

Myös lomailijan ominaisuudet vaikuttavat – "one size fits all" ei päde tässäkään. Kaikki eivät välttämättä nauti lomasta, etenkin jos sen jälkeen odottavat tekemättömät työt. Heille loma voi jopa lisätä stressiä. Toisilla painonhallinta saattaa heikentyä tai alkoholin kulutus lisääntyä loman aikana.

Koronapandemian mukanaan tuomat ilmiöt, kuten etätyön lisääntyminen, voivat johtaa siihen, että työ ja loma-aika sekoittuvat yhä enemmän ja vaikuttavat haitallisesti palautumiseen. Matkailutapojen muutoksella pandemian vuoksi voi olla sekä positiivista että negatiivista vaikutusta työjärjestelyihin, lomanviettoon ja terveyteen.