Kuumeilevaa matkailijaa tutkittaessa tulee erotusdiagnostiikassa ottaa huomioon sekä kotimaasta saadut sairaudet että matkaan liittyvät infektiotaudit.

Matkailijan infektioista ylivoimaisesti yleisin on turistiripuli, jonka kliininen diagnoosi on yleensä selkeä. Kuumeilevaa matkailijaa tutkittaessa on kuitenkin otettava huomioon, että kyseessä saattaa myös olla henkeä uhkaava hoidettavissa oleva tauti.

Käyttämällä systemaattista lähestymistapaa, johon kuuluu perusteellinen matka- ja oireanamneesi, huolellinen status ja valikoidut perustutkimukset, voidaan useimmiten päästä työdiagnoosiin tai ainakin sulkea pois vakavat infektiot.

Laboratoriotutkimuksilla tulee päivystysluonteisesti sulkea pois henkeä uhkaavat taudit, jotka vaativat välitöntä hoitoa, kuten malaria ja sepsis. Epäiltäessä bakteerisepsistä, meningokokki-infektiota, lavantautia, pilkkukuumetta tai leptospiroosia on perusteltua aloittaa empiirinen hoito sen jälkeen, kun tarvittavat mikrobiologiset näytteet on otettu.

Jos diagnoosi on epävarma, on perusteltua ottaa hyväkuntoinenkin potilas seurantaan, sillä se mahdollistaa toistetun näytteenoton malariaepäilyssä ja yleistilan seurannan. Malariapotilaan yleistila voi huonontua nopeastikin.