1. Lääkärilehti
  2. Tieteessä
  3. Mitä hoitavan lääkärin on syytä tietää infektioepidemioista?
Katsaus­artikkeli 1-2/2017 vsk 72 s. 31 - 36

Mitä hoitavan lääkärin on syytä tietää infektioepidemioista?

•Epidemioiden luonne ja niitä aiheuttavien mikrobien kirjo ovat muuttuneet.

•Epidemiaselvitys koostuu epidemiologisista ja mikrobiologisista tutkimuksista, infektion torjunnasta ja viestinnästä.

•Epäily epidemiasta voi herätä hoitavan lääkärin vastaanotolla tai kliinisen mikrobiologian laboratoriossa, kun usealla potilaalla havaitaan samantyyppisiä oireita tai löydöksiä ja mahdollinen yhteys toisiinsa.

•Myös hoitohenkilökunnan havainnot ovat avainasemassa esimerkiksi ripuliepidemioissa, joissa usein sairastuu myös henkilökuntaa, tai kun influenssakauden aikana laitospotilaita menehtyy hengitystieinfektioon.

•Keskeinen toimija epidemiaselvityksessä on kunta ja sen terveyskeskuksessa tartuntataudeista vastaava lääkäri.

Mitä hoitavan lääkärin on syytä tietää infektioepidemioista? Kuva 1 / 3
     

Ihmisten ja elintarvikkeiden lisääntynyt kansainvälinen liikkuvuus on tuonut mukanaan uudenlaisia mikrobiologisia uhkia. Samaan aikaan infektioille alttiiden henkilöiden määrä on lisääntynyt, koska väestö vanhenee ja yhä useammalla ihmisellä on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai hoito.

Suomessa 1990-luvulla tehdyssä selvityksessä elintarvikevälitteisten infektioiden määräksi arvioitiin noin 400 000 vuodessa (11 Siitonen A, Maijala R. Ruoan mikrobiologiset vaarat. Duodecim 2001;117:84–90.). Valtaosa sairastuu yksittäin tai perhe-epidemioissa, ja perusteellisempiin selvityksiin johtaneissa epidemioissa sairastuneita on yleensä muutama tuhat vuosittain. Vuosittain elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmään (RYMY) ilmoitetaan 50–120 epidemiaepäilyä ja näistä 30–60 osoittautuu selvityksissä elintarvikevälitteisiksi (22 Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat Suomessa vuosina 2011–2013. Eviran julkaisuja 1/2016. : https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/julkaisut/julkaisusarjat/elintarvikkeet/elintarvikejatalousvesivalitteiset_epidemiat_suomessa_2011-2013.pdf).

Kaupallisten elintarvikkeiden aiheuttamat epidemiat ovat lisääntyneet.

Selvitykseen johtaneiden epidemioiden määrä on viime vuosina pysynyt tasaisena, mutta epidemioiden luonne ja niitä aiheuttavien mikrobien kirjo ovat muuttuneet (33 Nuorti P, Jalava K. Elintarvikevälitteisten epidemioiden selvityskeinot. Suom Lääkäril 2004;59:2059–65.,44 Braden CR, Tauxe RV. Emerging trends in foodborne diseases. Infect Dis Clin N Am 2013;27:517–33.). Ruoan käsittelyvirheistä johtuvat epidemiat ovat vähentyneet, mutta laajalle levinneiden kaupallisten elintarvikkeiden aiheuttamat epidemiat lisääntyneet (22 Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat Suomessa vuosina 2011–2013. Eviran julkaisuja 1/2016. : https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/julkaisut/julkaisusarjat/elintarvikkeet/elintarvikejatalousvesivalitteiset_epidemiat_suomessa_2011-2013.pdf). Tämä on tehnyt epidemioiden selvittämisestä entistä haastavampaa. Se edellyttää hyvää yhteistyötä ympäristöterveydenhuollon ja terveydenhuollon kesken sekä paikallisella, alueellisella että kansallisella tasolla. Myös kansainvälisiä epidemiaselvityksiä tehdään yhä useammin.

Sairaalainfektioista arviolta alle 5 % liittyy rypäisiin ja epidemioihin, jotka usein keskittyvät tiettyihin potilasryhmiin (55 Haley RW, Tenney JH, Lindsey JO 2nd, Garner JS, Bennett JV. How frequent are outbreaks of nosocomial infection in community hospitals? Infect Control 1985;6:233–6.,66 Wenzel RP, Thompson RL, Landry SM ym. Hospital-acquired infections in intensive care unit patients: an overview with emphasis on epidemics. Infect Control 1983;4:371–5.). Esimerkiksi tehohoidon yksiköissä noin 15 % hoitoon liittyvistä infektioista on osoittautunut potilaasta toiseen siirtyneiden mikrobien aiheuttamiksi (77 Grundmann H, Bärwolff S, Tami A ym. How many infections are caused by patient-to-patient transmission in intensive care units? Crit Care Med 2005;33:946–51.). Suomessa akuuttisairaaloissa esiintyy vuosittain noin 50 000 hoitoon liittyvää infektiota (88 Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O sekä kansalliseen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimukseen osallistuneet sairaalat. Sairaalainfektiot aiheuttavat huomattavan tautitaakan. Suom Lääkäril 2008;63:1697–702.). Keskimääräiseksi sairaalassa esiintyvän infektiorypään tai epidemian kooksi on arvioitu 6 sairastunutta (99 Lyytikäinen O. Sairaalaepidemiaselvityksen periaatteet. Suomen Sairaalahygienialehti 2015;3:135–9.), ja tällaisia rypäitä esiintyy vuosittain yli 400. Osa niistä hoidetaan nopeasti paikallisella tai sairaanhoitopiirin tasolla, mutta osa jää havaitsematta.

Epidemiaselvitys koostuu epidemiologisista ja mikrobiologisista tutkimuksista, infektion torjunnasta ja lisäksi viestinnästä, joka on keskeinen osa epidemian vaikutusten torjuntaa. Torjuntatoimet sovitetaan tulosten perusteella. Torjuntatoimien onnistumisen kannalta on tärkeää, että tyypitystulokset yhdistetään perinteisiin epidemiologisiin tutkimuksiin.

Epidemian havaitseminen ja diagnoosin varmistaminen

Epidemiasta on kyse silloin, kun sairaustapauksia havaitaan odotettua enemmän tietyssä väestössä, määriteltynä ajanjaksona ja määritellyllä alueella (1010 Gregg MB, toim. Field Epidemiology, 2. painos. New York: Oxford University Press 2002.). Joskus epidemia on ilmeinen, kuten joukkoruokailun jälkeisessä ruokamyrkytyksessä tai satojen vatsatautisten potilaiden hakeutuessa terveyskeskukseen. Useimmiten tapausten lisääntyminen ei kuitenkaan ole yksiselitteistä ja epidemian varmistamiseksi tarvitaan luotettavia seurantatietoja siitä, mikä on taudin ilmaantuvuuden normaali eli perustaso. Vertaamalla havaittua tapausmäärää perustasoon on mahdollista arvioida, ovatko tapaukset todella lisääntyneet vai onko kyse esimerkiksi vuodenaika- tai satunnaisvaihtelusta. Epidemian varmistaminen tai poissulkeminen voi olla vaikeaa, jos sairaustapauksia todetaan laajalla alueella tai niiden määrät ovat pieniä, kuten epäiltäessä Listeria monocytogeneksen tai EHEC-bakteerin aiheuttamaa epidemiaa.

Epäily epidemiasta herää usein hoitavan lääkärin vastaanotolla, osastolla tai kliinisen mikrobiologian laboratoriossa, kun havaitaan tapauksia, joissa on samantyyppisiä oireita tai löydöksiä ja mahdollinen yhteys (aika, paikka) toisiinsa. Epidemia voidaan havaita myös, kun sairaanhoitopiirissä tai THL:ssä analysoidaan tartuntatautirekisteriin ilmoitettuja löydöksiä. Elintarvikevälitteisen epidemian epäily voi herätä terveysvalvonnan tai ympäristöterveydenhuollon piirissä, jos niihin tulee joukkoruokailuun tai tiettyyn elintarvikkeeseen liittyviä valituksia tai elintarvikeyritys ilmoittaa omavalvontatuloksesta, johon liittyy terveysvaara. Tieto mahdollisesti vaarallisesta elintarvikkeesta voi tulla myös toisen kunnan tai kuntayhtymän viranomaiselta tai keskusviranomaiselta. Joskus epidemia tulee viranomaisten tietoon sairastuneilta kansalaisilta tai tiedotusvälineistä.

Myös sairaaloissa epidemioiden tunnistaminen edellyttää jatkuvaa seurantaa ja laboratoriotulosten analysointia (99 Lyytikäinen O. Sairaalaepidemiaselvityksen periaatteet. Suomen Sairaalahygienialehti 2015;3:135–9.,1111 Beck-Sague C, Jarvis WR, Martone WJ. Outbreak Investigations. Infect Control Hosp Epidemiol 1997;18:138–45.). Perustason määrittämiseksi tarvitaan tieto nimittäjästä, joka voi olla esimerkiksi sisään tulleet potilaat, hoitopäivät, vierasesinepäivät, kirurgiset toimenpiteet, dialyysi-istunnot tai -kuukaudet. Nimittäjä on selvitettävä täsmällisesti, sillä esimerkiksi potilaiston muutos voi harhaanjohtavasti johtaa epidemiaepäilyyn. Toisaalta yksikin harvinainen tautitapaus voi olla merkki epidemiasta, esimerkiksi hoitoon liittyvä legionelloosi tai leikkauksenjälkeinen A-ryhmän streptokokki-infektio. Epidemioiden tunnistamisessa hoitohenkilökunnan havainnot ovat avainasemassa, varsinkin ripuliepidemioissa, joissa usein sairastuu myös henkilökuntaa, tai kun influenssakauden aikana laitospotilaita menehtyy hengitystieinfektioon.

Yhden lähteen epidemia

Epidemian havaitsemisen kannalta yksinkertaisin ja tavallisin tilanne on ns. yhden lähteen epidemia, jossa selviää nopeasti, että sairastuneilla on jokin yhdistävä tekijä, yleensä ateriointi samassa ravintolassa tai tilaisuudessa. Tällaisia tilanteita ovat tyypillisesti ruokamyrkytykset, joissa vatsatautiin sairastuneet ottavat yhteyttä kunnan elintarvikevalvontaviranomaisiin tai terveyskeskukseen. Yhdestä ateriasta lähtöisin olevan epidemian selvittäminen on yleensä suoraviivaista, koska altistumispaikka ja kaikki altistuneet henkilöt ovat selkeästi rajattavissa ja usein miten tavoitettavissa.

Ruokamyrkytykset ja juomaveden saastuminen mikrobeilla ovat yleisimpiä epidemioiden aiheuttajia. Elintarviketurvallisuusviraston ohjeesta elintarvikeviranomaisille löytyy kyselylomakemalleja elintarvikkeiden tai veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämiseen (1212 Toiminta elintarvikkeisiin liittyvissä terveysvaaratilanteissa. Ohje elintarvikevalvontaviranomaisille. Eviran ohje 1028/1. https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/lomakkeet-ja-ohjeet/elintarvikkeet/terveysvaaratilanteet/eviran_ohje_1028_1_fi.pdf). Aiheuttajaelintarviketta ei välttämättä ole enää jäljellä, kun epidemia havaitaan, eikä uusia tartuntoja ilmene lisää.

Alueellinen epidemia

Tilanteissa, joissa epidemian aiheuttaja on laajalle levinnyt kaupallinen elintarvike (esim. idut, voi, savukala, jäävuorisalaatti, porkkanaraaste), on epidemiaa huomattavasti vaikeampi havaita ja selvittää, koska yksittäisiä sairaustapauksia tai rypäitä voi ilmaantua useissa kunnissa ja sairaanhoitopiireissä eri puolilla maata tai jopa eri maissa eivätkä ne välttämättä yhdisty toisiinsa. Laajoissa yhteisöepidemioissa uusia sairastumisia ilmaantuu jatkuvasti, esimerkiksi legionellabakteerilla saastuneen vesijärjestelmän levittäessä aerosolia ympäristöönsä.

Alueellinen epidemia voidaan havaita sairaanhoitopiirissä tai THL:ssä usealta eri paikkakunnalta tulleiden epäilyilmoitusten perusteella tai valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin ilmoitettuja mikrobiologisia löydöksiä yhdistämällä. Asiantuntijalaboratorioiden tekemät mikrobityypitykset voivat herättää epäilyn esimerkiksi listeria-, yersinia- tai salmonellaepidemiasta. Kun epidemiaepäily syntyy laboratoriolöydösten perusteella, voi altistuneiden ja altisteen rajaaminen olla vaikeaa.

Epidemiologisia seurantatietoja välitetään rutiininomaisesti Euroopan unionin jäsenvaltioiden kesken. Euroopan tautikeskus (European Centre for Disease Prevention and Control, ECDC) (www.ecdc.europa.eu) koordinoi hälytysjärjestelmiä matkailuun ja kaupallisiin elintarvikkeisiin liittyvien kansainvälisten epidemioiden varhaisessa havaitsemisessa, niistä tiedottamisessa ja riskinarvioinnissa.

Jatkotoimien tarpeen arviointi

Päätökset torjuntatoimista joudutaan usein tekemään alustavien tietojen perusteella.

Epidemiaselvityksen ensisijainen tavoite on epidemian nopea pysäyttäminen ja uusien tartuntojen ehkäisy oikein suunnattujen torjuntatoimien avulla. Systemaattista tutkimusta vaativille epidemioille ei ole yksiselitteisiä, kaikkiin tilanteisiin sopivia kriteereitä. Selvityksien tavoitteet, tehtävät tutkimukset ja niihin käytettävät resurssit vaihtelevat aiheuttajamikrobin, sairauden vakavuuden, altistuneiden määrän, altistumistilanteen, epäillyn tartunnanlähteen ja taudin leviämispotentiaalin mukaan.

Tietyissä tilanteissa yksikin sairaustapaus, esimerkiksi botulismi- tai kurkkumätätapaus, on merkki mahdollisesta epidemiasta, joka edellyttää nopeaa ja perusteellista selvitystä ja torjuntatoimia. Joskus epidemioita tutkitaan perinpohjaisemmin kuin pelkkä torjuntatoimien toteuttaminen edellyttäisi, esimerkiksi julkisuuden paineiden vuoksi tai valmiuksien kehittämiseksi (1313 Reingold AL. Outbreak investigations – a perspective. Emerg Infect Dis 1998;4:21–7.).

Miten epidemioita selvitetään?

Epidemioiden selvittäminen on periaatteessa yksinkertaista: "suljet vain pois mahdottomat vaihtoehdot ja jäljelle jää se oikea – oli se kuinka epätodennäköinen tahansa" (1414 Reed J. A medical perspective on the adventures of Sherlock Holmes. J Med Ethics 2001;27:76–81.). Pelkkä looginen päättely ilman systemaattista tietojenkeruuta antaa kuitenkin harvoin oikean vastauksen.

Useimpien systemaattisten epidemiaselvitysten vaiheet ja epidemiologiset menetelmät ovat samanlaisia riippumatta epidemian etiologiasta tai siitä, onko tapahtumapaikka yhteisö, sairaala vai laitos (1313 Reingold AL. Outbreak investigations – a perspective. Emerg Infect Dis 1998;4:21–7.). Selvitysvaiheiden järjestys ja painotus vaihtelevat, ja eri vaiheet tapahtuvat käytännössä usein samanaikaisesti, esimerkiksi epidemian ja tarkan diagnoosin varmistaminen (taulukko 1). Selvitys etenee dynaamisesti: esimerkiksi tapausten määritelmät ja rivilistaukset, kuvailevat tiedot ja hypoteesit muuttuvat usein selvityksen edistyessä ja tiedon karttuessa. Joskus joitakin vaiheita voidaan jättää väliin. Esimerkiksi jos epidemiaa kuvailevat tiedot on kerätty järjestelmällisesti, niiden perusteella on usein mahdollista päätellä epidemian todennäköinen syy eikä analyyttistä tutkimusta välttämättä tarvita.

Epidemian rajoittamiseksi tarvittavat toimenpiteet aloitetaan heti epidemiaa epäiltäessä. Torjuntatoimien kiireellisyys, käytössä olevat voimavarat ja tietojen saatavuus vaikuttavat vaiheiden painotukseen. Samanaikaisesti kun tutkimukset epidemian aiheuttajasta etenevät, tehdään tarvittavat toimet uusien altistumisten ehkäisemiseksi. Välittömiä torjuntatoimia epidemian rajoittamiseksi tarvitaan, jos epidemian mahdollisuus levitä henkilöstä toiseen on suuri (esim. meningokokki, kurkkumätä, tuhkarokko, polio) tai epäillään kaupallisen elintarvikkeen (esim. botulismi) tai talousveden välittämää epidemiaa.

Kenttäepidemiologisissa tutkimuksissa ei yleensä heti selvityksen alkuvaiheessa ole selkeää hypoteesia tartuntamekanismista tai tartunnanvälittäjästä, toisin kuin ennalta suunnitelluissa epidemiologisissa tai kliinisissä tutkimuksissa. Tämä tieto tarvitaan kuitenkin nopeasti, etenkin jos uusia sairastapauksia ilmenee yhä enemmän. Hoitohenkilökunta ja viranomaiset joutuvat usein tekemään päätökset torjuntatoimista alustavien tietojen perusteella, ennen kuin syysuhteen tieteelliset kriteerit ovat täyttyneet. Tutkimusasetelmaa voidaan esimerkiksi joutua muutamaan selvityksen kuluessa, kun välianalyysejä valmistuu tai sairastuneista saadaan lisätietoja. Päätöksenteon avainkysymys on, kuinka hyvin äkillisen tartuntatautiepidemian tulee olla epidemiologisesti kuvattu ja analysoitu, ennen kuin torjuntatoimet voidaan perustellusti aloittaa (1515 Goodman RA, Buehler JW, Koplan JP. The epidemiologic field investigation:science and judgement in public health practice. Am J Epidemiol 1990;132:9–16.). Tasapainoilu syysuhteen tieteellisen arvioinnin ja väestön suojaamiseksi tehtyjen nopeiden torjuntatoimien välillä onkin kenttäepidemiologian ominaispiirre.

Sairaalaepidemioiden erityispiirteitä

Yleisimpiä sairaalaepidemioihin liittyviä infektioita ovat veriviljelypositiiviset infektiot, ripuli ja keuhkokuume (1616 Gastmeier P, Stamm-Balderjahn S, Hansen S ym. How outbreaks can contribute to prevention of nosocomial infection: analysis of 1,022 outbreaks. Infect Control Hosp Epidemiol 2005;26:357–61.). Tavallisimpia aiheuttajamikrobeja ovat Staphylococcus aureus ja Pseudomonas aeruginosa. Epidemian lähde ei aina välttämättä selviä; tavallisimmin lähteenä ovat potilaat, mutta niitä voivat olla myös vierasesineet, ympäristö ja henkilökunta.

Julkaistuissa epidemiaselvityksissä moniresistentit mikrobit, kuten MRSA, ovat yliedustettuina, koska yleisiä suolisto- tai hengitystieinfektioepidemioita, joissa aiheuttaja on esimerkiksi noro- tai influenssavirus, ei välttämättä havaita tai raportoida julkaisuina. Henkilökunnan ollessa tartunnan lähteenä tavallisimmat infektiot ovat leikkausalueen infektiot ja sepsis ja aiheuttajamikrobeina yleisimmät ovat Staphylococcus aureus ja Streptococcus pyogenes (1717 Danzmann L, Gastmeier P, Schwab F, Vonberg RP. Health care workers causing large nosocomial outbreaks: a systematic review. BMC Infect Dis 2013;13:98. doi: 10.1186/1471-2334-13-98), ja yleisin tartuntatie on käsien välityksellä tapahtuva kosketustartunta. Kirurgian ja lastentautien yksiköissä esiintyy pienempiä rypäitä ja gynekologian yksiköissä suurempia epidemioita. Osastojen sulkemiseen päädytään harvoin, useimmiten noro- ja influenssaepidemioissa ja useammin geriatrian kuin lastentautien osastoilla (1818 Hansen S, Stamm-Balderjahn S, Zuschneid I ym. Closure of medical departments during nosocomial outbreaks: data from a systematic analysis of the literature. J Hosp Infect 2007;65:348–53.).

Torjuntatoimia suunniteltaessa tarkistetaan ensin, miten tavanomaisia varotoimia noudatetaan. Lisäohjeet ja -toimenpiteet suunnataan vain välittömään epidemian aiheuttajaan. Näitä ovat tavallisimmin kosketusvarotoimet, potilaiden hoitaminen yhden hengen huoneessa tai kohortissa. Torjuntatoimista on tärkeää välittää tieto potilaan siirtyessä jatkohoitopaikkaan.

Lue myös

Ympäristönäytteet voivat olla merkittävin ja vakuuttavin tapa osoittaa sairaalaepidemian lähde, mutta myös kallein, harhaanjohtavin ja turhauttavin (1111 Beck-Sague C, Jarvis WR, Martone WJ. Outbreak Investigations. Infect Control Hosp Epidemiol 1997;18:138–45.). Aina ei voida luottaa negatiivisiin tuloksiin, jos esimerkiksi viljelynäytteitä ei ole otettu oikeista paikoista tai ei ole käytetty asiaankuuluvia menetelmiä tai erityisiä viljelymaljoja. Muiden taudinaiheuttajien ylikasvu tai desinfektioaineet voivat myös aiheuttaa ongelmia ja saalis voi jäädä pieneksi. Ympäristönäytteet tulisi ottaa vasta tapausten rivilistauksen ja havainnointien jälkeen. Aina on syytä neuvotella laboratorion kanssa ja otettava huomioon tartuntareitit ja taudinaiheuttaja.

Viestintä on keskeinen osa epidemioiden ehkäisyä ja torjuntaa.

Tyypitystulokset saattavat tarjota ratkaisevaa tietoa, jota yleensä epidemiaselvityksissä kaivataan, mutta niihinkin liittyy haasteita (99 Lyytikäinen O. Sairaalaepidemiaselvityksen periaatteet. Suomen Sairaalahygienialehti 2015;3:135–9.). Viljelyjä ei aina ole otettu talteen. Tyypitys on kallista eikä kaikkialla saatavilla, eikä aina anna vastausta kysymykseen. Vaikka kannat ovat erilaisia, kyseessä voi silti olla ongelma, tai epidemian aiheuttajana voi olla useita eri kantatyyppejä. Tyypitys ei korvaa hyvää epidemiologista tutkimusta, vaan menetelmät täydentävät toisiaan.

Sairaalan johto on erittäin tärkeää pitää ajan tasalla, etenkin koska se ei välttämättä ole tietoinen selvitystyön työläydestä. Myös tiedotusvälineet ovat aina kiinnostuneita epidemioista. Asiasta on syytä tehdä tiedote jo varhain, ennen tiedon vuotamista julkisuuteen, ja päättää, kuka toimii lisätietojen antajana. Tiedottamisessa on hyvä käyttää apuna organisaation viestinnästä vastaavia ammattilaisia.

Laitosepidemiat ovat uhka potilasturvallisuudelle. Ne koettelevat henkilökuntaa, aiheuttavat ylimääräisiä kustannuksia ja tuovat joskus kielteistä julkisuutta, mutta ne antavat myös mahdollisuuden ymmärtää terveydenhuoltoa uhkaavia haasteita. Hyvin selvitetty epidemia tarjoaa taudinaiheuttajista, tartuntareiteistä ja -lähteistä ja torjuntatoimista uutta tietoa, jota ei voida eettisistä syistä saada kokeellisesta tai etenevästä tutkimuksesta. Selvitykset ovat tärkeässä roolissa, kun annetaan suosituksia hoidon parantamiseksi, ja ne antavat mahdollisuuden kouluttaa hoitohenkilökuntaa infektion torjunnasta.

Ajantasaisella viestinnällä ehkäistään uusia tartuntoja

Viestintä on keskeinen osa epidemioiden ehkäisyä ja torjuntaa. THL:n infektiouutiset välittävät ajankohtaista tietoa infektiotautitilanteesta Suomessa ja maailmalla (https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/ajankohtaista/infektiouutiset). THL:n asiantuntijat seuraavat kansainvälistä epidemiatilannetta ja riskin arvioita WHO:n ja ECDC:n lähteistä.

Infektiouutisia julkaistaan vuosittain noin 120. Infektiouutisten kestoaiheita ovat influenssa ja kotimaiset ruoka- ja vesivälitteiset epidemiat. Infektiouutisista voi lukea ajankohtaista asiaa myös rokotuksista. Viime aikoina eniten on kuitenkin julkaistu uutisia ulkomaisista epidemioista (esim. ebola, MERS, zikavirus ja sydänleikkauspotilaiden atyyppiset mykobakteeri-infektiot).

Infektiouutiset toimivat myös erityistilanteiden viestintäkanavana, ja niiden jakelu on aina sama. Infektiouutiset julkaistaan THL:n Infektiotaudit-palvelussa, ja tieto uudesta uutisesta jaetaan sähköpostitse sairaanhoitopiireihin, joista tieto edelleen jaetaan alueen terveyskeskuksiin. Sairaanhoitopiirit voivat lisätä alueellisia kommentteja viesteihinsä.

Kansainväliset epidemiat kiinnostavat matkailijoita ja tautien mahdolliseen kulkeutumiseen Suomeen on myös varauduttava. Infektiouutiset lähetään myös Suomen Matkatoimistojen Liitolle jaettavaksi matkanjärjestäjille sekä Maahanmuuttovirastolle jaettavaksi vastaanottokeskuksiin, silloin kun aihe koskee matkailijoita tai turvapaikanhakijoita.

Vastuut ja konsultaatiotahot

Nykyisen voimassa olevan tartuntatautilain perusteella epidemiaselvityksiin ja torjuntatyöhön osallistuvat kunta, sairaanhoitopiiri ja THL, ja kullakin on omat tehtävänsä (taulukko 2). Epidemiaepäilytilanteissa hoitava lääkäri konsultoi kunnan tartuntataudeista vastaavaa lääkäriä ja sairaanhoitopiirin infektioasiantuntijoita, jotka tarvittaessa ovat yhteydessä THL:n asiantuntijoihin (taulukko 3). Virka-aikana yhteydenotto tapahtuu THL:n tartuntalääkärin kautta. Päivystysaikana infektio-ongelmissa saa apua HUS:n infektiopäivystäjältä, joka tarvittaessa on yhteydessä THL:n päivystäjään. Sairaala- ja laitosepidemioissa vastuu on johdolla ja käytännön torjuntatoimista vastaa sairaalan infektiotiimi (hygieniahoitaja, infektiosairauksien erikoislääkäri ja mikrobiologian laboratorio). Kansainvälisissä ja sairaanhoitopiirien rajojen ylittävissä infektiouhissa ja epidemioissa yleensä tarvitaan THL:n apua selvitystyön ja torjuntatoimen koordinoinnissa.

Suomessa vuodesta 1997 käytössä ollut ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmä on osoittautunut hyödylliseksi konsultaatiokanavaksi (1919 Martelius T, Kuusi M, Roivainen M, Lyytikäinen O. Osa laitosepidemioista ilmi ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmästä. Sairaalahygienialehti 2011;5:245–7.). Hoitolaitosrypäille ja -epidemioille ei ole olemassa vastaavaa järjestelmää. Niistä välittyy tietoa lähinnä silloin, kun epäillään elintarvikevälitteistä epidemiaa tai epidemian yhteydessä lähetetään näytteitä tyypitettäväksi THL:n asiantuntijalaboratorioon. Suomeen tarvittaisiin myös järjestelmä, johon ilmoitettaisiin harvinaisesta ja vakavasta hoitoon liittyvien infektioiden ja mikrobilääkkeille erityisen vastuskykyisten mikrobien epidemiasta ja epidemiaepäilystä. Järjestelmä mahdollistaisi tilanteen edellyttämän konsultaation (kunta, sairaanhoitopiiri ja/tai THL) ja torjuntatoimien nopean käynnistämisen. Järjestelmä olisi tärkeä ulottaa kattamaan myös julkiset ja yksityiset pitkäaikaista hoitoa ja huolenpitoa antavat terveydenhuollon ja sosiaalihuollon toimintayksiköt, joissa ei välttämättä ole infektioiden torjuntaan perehtyneitä terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Kirjoittajat
Outi Lyytikäinen
dosentti, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, tutkimusprofessori
THL, infektiotaudit-osasto, infektiotautien torjuntayksikkö, sairaalainfektio-ohjelma (SIRO)
Markku Kuusi
LT, sisätautien ja infektiosairauksien erikoislääkäri, ylilääkäri, yksikön päällikkö
THL, infektiotaudit-osasto, infektiotautien torjuntayksikkö
Pekka Nuorti
LT, epidemiologian professori
Tampereen yliopisto, terveystieteiden yksikkö
ylilääkäri
THL, infektiotaudit-osasto, infektiotautien torjuntayksikkö
Sidonnaisuudet

Ei sidonnaisuuksia.

Kirjallisuutta
1
Siitonen A, Maijala R. Ruoan mikrobiologiset vaarat. Duodecim 2001;117:84–90.
2
Elintarvike- ja talousvesivälitteiset epidemiat Suomessa vuosina 2011–2013. Eviran julkaisuja 1/2016. : https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/julkaisut/julkaisusarjat/elintarvikkeet/elintarvikejatalousvesivalitteiset_epidemiat_suomessa_2011-2013.pdf
3
Nuorti P, Jalava K. Elintarvikevälitteisten epidemioiden selvityskeinot. Suom Lääkäril 2004;59:2059–65.
4
Braden CR, Tauxe RV. Emerging trends in foodborne diseases. Infect Dis Clin N Am 2013;27:517–33.
5
Haley RW, Tenney JH, Lindsey JO 2nd, Garner JS, Bennett JV. How frequent are outbreaks of nosocomial infection in community hospitals? Infect Control 1985;6:233–6.
6
Wenzel RP, Thompson RL, Landry SM ym. Hospital-acquired infections in intensive care unit patients: an overview with emphasis on epidemics. Infect Control 1983;4:371–5.
7
Grundmann H, Bärwolff S, Tami A ym. How many infections are caused by patient-to-patient transmission in intensive care units? Crit Care Med 2005;33:946–51.
8
Kanerva M, Ollgren J, Virtanen MJ, Lyytikäinen O sekä kansalliseen sairaalainfektioiden prevalenssitutkimukseen osallistuneet sairaalat. Sairaalainfektiot aiheuttavat huomattavan tautitaakan. Suom Lääkäril 2008;63:1697–702.
9
Lyytikäinen O. Sairaalaepidemiaselvityksen periaatteet. Suomen Sairaalahygienialehti 2015;3:135–9.
10
Gregg MB, toim. Field Epidemiology, 2. painos. New York: Oxford University Press 2002.
11
Beck-Sague C, Jarvis WR, Martone WJ. Outbreak Investigations. Infect Control Hosp Epidemiol 1997;18:138–45.
12
Toiminta elintarvikkeisiin liittyvissä terveysvaaratilanteissa. Ohje elintarvikevalvontaviranomaisille. Eviran ohje 1028/1. https://www.evira.fi/globalassets/tietoa-evirasta/lomakkeet-ja-ohjeet/elintarvikkeet/terveysvaaratilanteet/eviran_ohje_1028_1_fi.pdf
13
Reingold AL. Outbreak investigations – a perspective. Emerg Infect Dis 1998;4:21–7.
14
Reed J. A medical perspective on the adventures of Sherlock Holmes. J Med Ethics 2001;27:76–81.
15
Goodman RA, Buehler JW, Koplan JP. The epidemiologic field investigation:science and judgement in public health practice. Am J Epidemiol 1990;132:9–16.
16
Gastmeier P, Stamm-Balderjahn S, Hansen S ym. How outbreaks can contribute to prevention of nosocomial infection: analysis of 1,022 outbreaks. Infect Control Hosp Epidemiol 2005;26:357–61.
17
Danzmann L, Gastmeier P, Schwab F, Vonberg RP. Health care workers causing large nosocomial outbreaks: a systematic review. BMC Infect Dis 2013;13:98. doi: 10.1186/1471-2334-13-98
18
Hansen S, Stamm-Balderjahn S, Zuschneid I ym. Closure of medical departments during nosocomial outbreaks: data from a systematic analysis of the literature. J Hosp Infect 2007;65:348–53.
19
Martelius T, Kuusi M, Roivainen M, Lyytikäinen O. Osa laitosepidemioista ilmi ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden ilmoitusjärjestelmästä. Sairaalahygienialehti 2011;5:245–7.
English summary

What should physicians know about epidemics?

In recent decades, general outbreaks of infectious diseases have changed both in their epidemiological characteristics and in the spectrum of aetiological agents causing outbreaks. There are fewer point source outbreaks affecting a defined group of people, but more widespread outbreaks in which cases are dispersed in the community, the whole country or internationally. Therefore, investigation and control of outbreaks require rapid exchange of information and close collaboration and coordination of activities among health care and environmental health personnel and agencies at local and national levels, and also internationally. The goal of an outbreak investigation is to prevent new cases and implement appropriate, evidence-based control measures to stop the epidemic. To enable rational decision-making, epidemic investigations combine epidemiological and microbiological studies, infection control, and communication to the public. Interagency coordination and communication during outbreak response are frequently identified as areas requiring improvement.

Etusivulla juuri nyt

Ajassa
Koronavirus aiheutti ammattitaudin 26 työntekijälle

Lähes kaikki tapaukset ovat olleet terveydenhuollon työntekijöillä.

Ajassa
Terveyden edistämisen määrärahan haku alkoi

Tavoitteena on vähentää koronakriisin negatiivisia vaikutuksia.

Ajassa
Koronasovelluksen koekäyttö alkaa

Varsinainen käyttö alkaa syyskuussa.

Tieteessä
Oireisesta aikuisesta koronaviruksen jatkotartuntoja kouluympäristössä

THL selvitti kahdessa helsinkiläisessä koulussa todetun koronatartunnan altistukset ja jatkotartunnat.

Ajassa
Lääkärit Ilman Rajoja -järjestön koronaeristyskeskus oli pakko sulkea

Koronaeristyskeskus Lesboksen saarella Kreikassa jouduttiin sulkemaan, koska paikallisviranomaiset määräsivät kaupunkisuunnitteluun liittyviä sakkoja ja uhkasivat oikeustoimilla.

Tieteessä
Uutta tietoa diabeetikon jalan ahtauttavasta valtimotaudista

Alaraajojen valtimotauti diabetesta sairastavalla aiheuttaa korkean kuolemanriskin ja valtimohaava alaraajan amputaatioriskin väitöstutkimuksen perusteella.