Korvakivussa selvitetään asianmukaisin tutkimuksin ensin se, onko kyse ensisijaisesta korvakivusta, joka syntyy itse korvassa, vai toissijaisesta kivusta, joka syntyy muualla, mutta tuntuu korvassa.

Mikäli toissijainen korvakipu ei peilitutkimuksien perusteella liity hengitystietulehdukseen, potilashaastattelussa selvitetään yleissairaudet, vammat, purentaelimen ja kaularangan toimintahäiriön oireet, pään ja niskan alueen kivut, sekä stressin, bruksismin ja unihäiriön oireet.

Kliinisessä tutkimuksessa palpoidaan leukanivelet ja puremalihaksista m. digastricus posterior ja m. pterygoideus lateralis. Lisäksi palpoidaan niska- ja hartiaseudun lihakset, tutkitaan kaularangan liikkuvuus ja rekisteröidään liikekipu.

Jos toissijainen korvakipu liittyy purentaelimen toimintahäiriöön, potilas lähetetään tällaiseen hoitoon perehtyneen hammaslääkärin tutkimuksiin ja hoitoon.

Toissijaisen korvakivun liittyessä kaularangan toimintahäiriöön potilas lähetetään fysiatrin tai kaularangan kuntoutukseen perehtyneen fysioterapeutin tutkimuksiin ja hoitoon.

Mikäli potilaalla ei todeta purentaelimen eikä kaularangan toimintahäiriötä, selvitetään edellä mainittujen ja muiden mahdollisten syiden merkitys korvakivun aiheuttajana.