Kuolevilla potilailla esiintyy runsaasti erilaisia oireita, yleisimmin kipuja, hengenahdistusta ja uupumusta. Palliatiivinen sedaatio on viimeinen keino muuten hallitsemattomien oireiden hoitamiseen.

Sedaation antavan lääkärin tulee tuntea laskimoon annettavien lääkkeiden farmakologia ja käyttö. Hoitomuodon käyttöön voi liittyä pelkoja ja epäselvyyksiä, ja siksi asiasta on keskusteltava potilaan, omaisten ja henkilökunnan kanssa ennen toimenpiteeseen ryhtymistä.

Sedaatio toteutetaan yleensä jatkuvana laskimonsisäisenä tai ihonalaisena infuusiona. Yleisimmin käytetty lääke on midatsolaami. Annos titrataan yksilöllisesti vastetta seuraten. Sedaation syvyyden määrää oireen lievittyminen. Palliatiivisen sedaation yhteydessä ei käytetä koneellista monitorointia.

Sedaation tarpeesta vaikeiden oireiden hoidossa ei ole käyttävissä tarkkaa tietoa. Sedaation käyttöön liittyy myös useita ratkaisemattomia kysymyksiä, kuten tarkat aiheet, hoidon teho ja turvallisuus sekä parhaat lääkkeet.