Vanhenemisen muutokset hämmentävät monia ja niitä on vaikea hyväksyä. Usein avuttomuus, pahan olon tunne ja erilaiset pelot ilmenevät aggressiivisena käyttäytymisenä. Narsistisen häiriön rakentama suojamuuri peittää suuren kaipuun, jota vanhus tuntee saadakseen huolenpitoa ja rakkautta. Sopivien sanojen puuttuessa vanhus ilmaisee tunteensa somaattisena kipuna, kiukutteluna tai hallitsevana käyttäytymisenä. Työntekijän tehtävänä on tulkita pahaa oloa kuvaavaa käyttäytymistä ja pukea se sanoiksi, jotta vanhus voisi itse työstää asian mielessään ja hyväksyä itsensä vanhuksena ja arvokkaana yksilönä. Terve narsismi perustuu hyviin vuorovaikutussuhteisiin ja itsekunnioitukseen kaikista vanhenemisen mukanaan tuomista vastuksista huolimatta.