Urheilijat käyvät harjoittelemassa vuoristossa hypoksiaolosuhteissa lisätäkseen punasolumassaansa ja parantaakseen maksimaalista hapenottoaan ja suorituskykyään. Vuoristoharjoittelu ei kuitenkaan ole aina parantanut meren pinnan tason maksimaalista hapenottokykyä tai suorituskykyä. Vuoristoharjoittelun vaikutusten aikaansaamisessa akklimatisaatio eli sopeutuminen hypoksiaan näyttäisi olevan tärkeämpi tekijä kuin harjoittelu hypoksiassa ilman samanaikaista akklimatisaatiota. "Living high, training low" -yhdistelmä näyttäisi antavan hypoksia-akklimatisaation hyödyn samalla, kun voidaan harjoitella normoksiassa ja välttää vuoristoharjoitteluun liittyvät ongelmat. Alppimajainnovaatio, ts. matalan happipitoisuuden luominen meren pinnan tasolla olevaan huoneistoon typpilaimennusmenetelmällä, on mahdollistanut sitä koskevat tutkimukset Suomessa.

Myös hengitysilman happipitoisuuden lisäämisen vaikutuksia urheilussa on tutkittu viime vuosina. Lisähapen käyttö lisää urheilijoiden veren happikyllästeisyyttä ja mahdollistaa suuremman harjoitteluintensiteetin. Hyperoksiaharjoittelun onkin todettu kehittävän urheilijoiden kestävyysominaisuuksia ja suorituskykyä.

Lääketieteelliseltä kannalta uusia tutkimusmahdollisuuksia ovat "living high, training low" -menettelyn soveltaminen ja hyperoksian käyttö liikunnallisessa kuntoutuksessa, sekä hypoksian ja hyperoksian mahdollisten aineenvaihdunnallisten vaikutuksien tutkiminen.