Osteoporoosin hoidon tavoite on murtuminen esto.

Murtumia voidaan estää pehmein keinoin ilman lääkkeitä.

Tiheysmittausten avulla osteoporoosia etsitään iäkkäiltä, murtumia sairastaneilta ja sellaisilta potilailta, joilla on osteoporoosille altistava sairaus tai lääkitys.

FRAX-riskilaskurista voi olla apua, jos tiheysmittaukseen ei ole mahdollisuutta tai epäillään sen tarpeellisuutta.

Murtumia sairastaneet pitää saada ensimmäiseksi osteoporoosin diagnostiikan ja hoidon piiriin.

Nikama- ja lonkkamurtumapotilaalle lääkitys voidaan aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syöpä ja sekundaarisen osteporoosin syyt on poissuljettu.

Vaikeaa osteoporoosia sairastavia hoidetaan parenteraalisilla valmisteilla (denosumabi, tsoledronihappo, teriparatidi) ja taudin lievää muotoa sairastavia rinnakkaisvalmisteina myytävillä alendronaatlla ja risedronaatilla.

Akuutissa kivuliaassa nikamamurtumassa harkitaan teriparatidia.

Tsoledronihappo on käytännöllisin valmiste monisairaalle, jonka yksi ”sivuraidesairaus” osteoporoosi on.

Bisfosfonaatti- ja myös denosumabihoidon harvinaisten komplikaatioiden (leukaluunekroosi, epätyypillinen reisimurtuma) estämiseksi luuhun kertyvät bisfosfonaatit tauotetaan 5-10 vuoden käytön jälkeen.

Erityisesti on valvottava glukokortikoidien ja bisfosfonaattien yhteiskäyttöä.