Terveydenhuoltohenkilökunnan työnkuvaa voi perustellusti pitää vastuullisena. Vaikka työ on palkitsevaa, sekä lääkärien että hoitohenkilökunnan päivittäiseen työhön kuuluu usein pitkiä työvuoroja, haastavissa tilanteissa toimimista ja epävarmuuden sietämistä. Yksilölliset ominaisuudet ja toimintamallit vaikuttavat siihen, kuka kykenee löytämään toimivia ratkaisuja haasteiden edessä.

Jos pitkäaikainen stressi kasvaa liian suureksi, on työuupumuksen kehittyminen mahdollista. Tämän katsauksen tarkoituksena oli kartoittaa, millaiset yksilölliset piirteet ovat terveydenhuoltohenkilökunnan työuupumuksen taustalla, ja voivatko samat persoonallisuuspiirteet olla ohjaamassa henkilöä hakeutumaan juuri terveydenhuoltoalalle.

Persoonallisuuden piirteet ja selviytymiskeinot

Ihmisen persoonallisuutta kuvaavia teorioita on ajankohtaisen tulkinnan mukaan kaksi. Costan ja McRaen (1) sekä McAdamsin (2) persoonallisuusmallien kautta persoonallisuutta kuvataan yksilölle tyypillisten tavoitteiden, haasteiden ratkaisukeinojen, kulttuurisen ja sosiaalisen ympäristön ja persoonallisuuden piirteiden kautta.

Persoonallisuuden piirteillä tarkoitetaan yksilön pysyviä tapoja käyttäytyä, ajatella ja tuntea. Vallalla olevan teorian mukaan persoonallisuuden piirteitä mallinnetaan viiden suuren piirteen näkökulmasta. Tässä mallissa kuvatut piirteet ovat neuroottisuus, ekstraversio, tunnollisuus, sovinnollisuus ja avoimuus uusille kokemuksille (taulukko 1) (3).

Neuroottisuudella viitataan yksilölliseen negatiivisten tunteiden viriämisen herkkyyteen ja tunne-elämän epästabiiliuteen. Sitä ei pidä sekoittaa historiassa vallalla olleiden psykodynaamisten mallien vastaavaan termiin. Voimakas neuroottisuus voi johtaa helposti välttämiskäyttäytymiseen aktiivisen ongelmanratkaisun sijaan (4).

Ekstraversio eli ulospäinsuuntautuneisuus ennustaa herkkyyttä positiivisten tunteiden viriämiselle ja lähestymiskäyttäytymiseen. Sen vaikutus työtyytyväisyyteen voisi näkyä tältä pohjalta taipumuksena aktiiviseen ongelmanratkaisuun työelämän haasteissa ja runsasta sosiaalisen tuen käyttöä (5).

Tunnollisuuden piirre kuvastaa kykyä vastuullisuuteen, sinnikkyyteen ja suunnitelmallisuuteen (6). Voimakasta tunnollisuutta ilmentävän henkilön voisi ajatella hakeutuvan työtehtäviin, joissa vastuu ja vaatimukset korostuvat. Tunnolliset ihmiset kykenevät tyypillisesti toimimaan tehokkaasti ongelmienkin edessä, mutta jos tunnollisuus yhdistyy vahvaan neuroottisuuteen, sen voisi ajatella yhdistyvän kuormittavuuden kokemuksiin työssä.

Sovinnollisuus puolestaan kuvastaa taipumuksia myötätuntoon, yhteistyöhaluisuuteen, empatiaan, reiluuteen ja vähäiseen aggressiivisuuteen. Tällaiset ominaisuudet ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen kannalta keskeisiä, ja runsasta sovinnollisuutta ilmentävien ihmisten voisi ajatella hakeutuvan esimerkiksi hoitotyöhön. Naisten sovinnollisuus on tyypillisesti voimakkaampaa kuin miesten, sillä testosteroni lisää aggressiivisuustaipumuksia (7).

Avoimuutta uusille kokemuksille luonnehtivat älykkyys ja taipumus ajatukselliseen uteliaisuuteen. Avoimet ihmiset ovat luovia ja sopeutuvat helposti uuteen (8). Vahvaa avoimuutta ilmentävien henkilöiden voisi ajatella hakeutuvan ympäristöihin, joissa sopeutumiskyvystä on hyötyä. Esimerkiksi akuuttihoitoon painottuva työympäristö voi olla tällainen.

Selviytymiskeinoilla (coping) tarkoitetaan toimintatapoja, joiden avulla ihminen käsittelee ongelmallisia tilanteita. Tilanteen arvioinnissa persoonallisuuden merkitys näkyy esimerkiksi siinä, millaiset tilanteet ihminen kokee uhkaaviksi ilman selvää ratkaisukeinoa tai millaiset ratkaistavissa oleviksi.

Selviytymiskeinojen jaottelussa käytetään usein jakoa tunne- ja ongelmasuuntautuneisiin keinoihin. Ongelmasuuntautuneet selviytymiskeinot tähtäävät ongelman aktiiviseen ratkaisuun ja toimintaan tilanteen ratkaisemiseksi. Tunnesuuntautuneet keinot puolestaan pyrkivät negatiivisen tunteen säätelyyn aktiivisen ongelmanratkaisun sijaan, ja tällaisia keinoja voivat olla vaikkapa päihteiden käyttö, tilanteen välttely ja myös sosiaalisen tuen etsiminen (9).

Työuupumus ja työtyytyväisyys

Työuupumusta voidaan pitää pysyvästä työkyvyn heikkenemisestä kertovana oireyhtymänä, jota luonnehtii kolme keskeistä osa-aluetta: voimakas kokonaisvaltainen väsymys, kyyninen suhtautuminen työhön sekä henkilökohtaisen suoriutumistason ja ammatillisen itsetunnon huononeminen (taulukko 2). Kyyninen suhtautuminen työhön näkyy terveydenhuollon ammateissa erityisesti suhtautumisessa potilaisiin tai muihin työntekijöihin.

Työuupumuksen kehityksessä on oleellista, että työstressin määrä ylittää pitkäaikaisesti työntekijän käytössä olevat voimavarat. Uupumus on luonteeltaan jatkuvaa eikä siten helpota esimerkiksi vapaa-ajalla (10).

Törnroos ym. (11) ovat tutkineet persoonallisuuden vaikutusta eri aloille hakeutumiseen ja edelleen työtyytyväisyyteen laajan aineiston käsittävän tutkimuksen keinoin. He havaitsivat vähäisen neuroottisuuden, voimakkaan ekstraversion, sovinnollisuuden, avoimuuden ja tunnollisuuden ennustavan parempaa työtyytyväisyyttä. Lisäksi saatiin näyttöä, että näitä piirteitä ilmentävät henkilöt usein hakeutuvat sellaisiin työtehtäviin, joissa piirteistä on hyötyä. Terveydenhuoltoalalle hakeutuvia henkilöitä leimasivat erityisesti vähäinen neuroottisuus ja voimakas sovinnollisuus.

Hakulinen ym. (12) selvittivät meta-analyysissään masennusoireilun yhteyttä persoonallisuuden piirteisiin. He havaitsivat, että erityisesti voimakas neuroottisuus, vähäinen ekstraversio ja tunnollisuus ennustivat runsaampaa masennusoireilua. Työkuormituksen yhteyttä masennukseen on tutkittu systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (13), ja siinä havaittiin työn suurten vaatimusten ja vähäisten vaikuttamismahdollisuuksien ennustavan masennusta.

Buscariolli ym. (14) tutkivat laajasta suomalaisesta aineistosta palvelutyössä (terveydenhuolto, opetustyö, asiakaspalvelu) olevien työntekijöiden masennuslääkkeiden käyttöä. Erityisesti sosiaalityöntekijöiden (HR 1,56) ja terveydenhuoltohenkilökunnan (HR 1,28) masennuslääkereseptien määrä oli muita suurempi. Lisäksi suurin osa (85 %) palvelutyöntekijöistä oli naisia, ja heillä oli myös enemmän reseptejä. Huomionarvoista oli myös se, että miessairaanhoitajien masennuslääkereseptien määrä oli suurempi kuin heidän naiskollegoidensa (HR 1,55 vs. 1,03). Onkin mahdollista, että sukupuolivähemmistössä oleminen työpaikalla lisää työkuormituksen ja masennuksen riskiä. Tutkimustietoa siitä, eroavatko miessairaanhoitajat persoonallisuudeltaan muista miehistä, on kuitenkin vähän.

Elämäntavoilla on vaikutusta työtyytyväisyyteen. Virtanen ym. (15) arvioivat tutkimuksessaan ylipainon, tupakoinnin, alkoholin käytön ja vähäisen fyysisen aktiivisuuden vaikutuksia sairauslomien syihin. Kaikki näistä olivat yhteydessä masennusdiagnoosilla kirjattuihin sairauslomiin. Kaikki paitsi alkoholin käyttö yhdistyivät myös TULES-peräisiin sairauslomiin, jotka olivat aineiston yleisin sairauslomadiagnoosi.

Ervasti ym. (16) arvioivat masennuksen aiheuttaman työkyvyttömyyden jälkeiseen työhönpaluuseen vaikuttavia tekijöitä. He havaitsivat, että heikompaa työhönpaluuta ennustavia tekijöitä olivat korkea ikä, somaattinen tai psykiatrinen komorbiditeetti, vakavampi masennuksen taso ja pidempi sairasloma. Persoonallisuuden piirteistä tunnollisuus ennusti hieman (RR 1,06) onnistuneempaa työhön paluuta.

Kirjallisuuskatsaus

Kartoittaaksemme, mitä persoonallisuuden vaikutuksesta terveydenhuollon työntekijöiden työtyytyväisyyteen ja -uupumukseen tiedetään, teimme systemaattisen kirjallisuushaun tietokantaan. Haku rajattiin englanninkielisiin tutkimuksiin vuodesta 2000 huhtikuuhun 2020. Haku suoritettiin fokusoiden jokaisen hakutermin kohdalla. Hakustrategia on esitetty artikkelin sähköisen version liitteenä (Liitetaulukko 1, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 17/2021).

Keskityimme haussa työuupumukseen, terveydenhuoltohenkilökuntaan ja persoonallisuuden piirteisiin. Haulla pyrittiin selvittämään, millaiset persoonallisuustekijät selittävät terveydenhuoltohenkilökunnan työtyytyväisyyttä, työstressiä, työuupumusta. Poissulkukriteereinä pidettiin tutkimuksen keskittymistä johonkin muuhun, kuin terveydenhuoltohenkilökunnan työtyytyväisyyteen ja siihen vaikuttaviin persoonallisuustekijöihin. Yksinkertaisuussyistä myös tutkimukset, jotka keskittyivät vain etäisesti persoonallisuuteen tai joissa se oli määritelty epäselvästi, jätettiin pois.

Tulokset

Kirjallisuushaun tulokseksi saatiin kaikkiaan 40 tutkimusta, joista 22 oli käyttökelpoisia ja täytti katsauksen kriteerit (16,17,18,19,20,21,22,23,24,25,26,27,28,29,30,31,32,33,34,35,36,37). Näistä 19 oli poikittaisia ja 4 pitkittäisiä. Suurin osa katsauksen artikkeleista oli eurooppalaisia (n = 11), mutta mukana oli myös tutkimuksia Aasiasta (n = 5), Yhdysvalloista (n = 4) ja Australiasta (n = 2).

Analyysissä työuupumukseen assosioituviksi tekijöiksi havaittiin työntekijän neuroottisuus, suuri työkuormitus, työn suuret vaatimukset ja vähäiset hallintamahdollisuudet, työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet ja tunnesuuntautuneiden selviytymiskeinojen runsas käyttö. Neuroottisuuden merkitys työuupumukseen yhdistyvänä tekijänä havaittiin lähes kaikissa katsauksen artikkeleissa. Sukupuolella oli osassa tutkimuksista yhteyttä työuupumuksen voimakkuuteen, ja miesten uupumus ilmeni useammin kyynisyyteen, ja naisten emotionaaliseen uupumukseen painottuvana. Työntekijän kynnystä hakea apua kehittyviin mielenterveyden ongelmiin ei useimmissa tutkimuksia erikseen kartoitettu, mutta Newbury-Birch ja Kamali (28) havaitsivat lääkäreillä erityisen korkean kynnyksen avun hakemiseen tällaisessa tilanteessa.

Kaikki muut persoonallisuuden piirteet yhdistyivät vähäisempiin työuupumusoireisiin ja edelleen parempaan työtyytyväisyyteen. Voimakkain vaikutus oli ekstraversiolla ja sen jälkeen sovinnollisuudella ja tunnollisuudella. Avoimuus uusille kokemuksille yhdistyi useimmissa tutkimuksissa hieman parempaan työhyvinvointiin. Muita vähäisempiin työuupumusoireisiin yhdistyviä tekijöitä olivat työntekijän korkeampi ikä, hallinnan kokemus työssä, kohtuullinen työn määrä, myönteiset sosiaaliset suhteet työpaikalla, työhön sitoutuminen, hyvä itsetunto ja työmotivaatio, onnistumisen odotukset työssä ja ongelmasuuntautuneiden selviytymiskeinojen runsas käyttö.

Kooste tuloksista on artikkelin sähköisen version liitteenä (Liitetaulukko 2).

Pohdinta

Katsauksen tulokset ovat linjassa muilta aloilta saatujen tulosten kanssa (11). Persoonallisuuden piirteiden keskinäinen vaikutus työuupumuksen tai sen puutteen ennustekijöinä vaihteli.

Ei ole yllättävää, että voimakas neuroottisuus ja tunnesuuntautuneiden selviytymiskeinojen käyttö korostuivat suurentuneeseen työuupumusriskiin yhdistyvinä tekijöinä. Positiivisten tunteiden viriämisherkkyydestä kumpuava ekstraversio oli vahvin työhyvinvointiin yhdistyvä tekijä. Ekstraversio kuvastaakin taipumuksia sosiaalisuuteen, aktiivisuuteen ja onnistumisen odotuksiin työssä. Neuroottisuuden merkitys työuupumukseen yhdistyvänä riskitekijänä oli kuitenkin niin voimakas, ettei esimerkiksi vahva ekstraversio riittänyt kumoamaan voimakkaan neuroottisuuden riskivaikututusta.

Tunnollisuuden ja sovinnollisuuden yhteydet vähäisempään työuupumukseen olivat myös vahvoja, ja avoimuuden suotuisa vaikutus korostui erityisesti muuttuvissa työympäristöissä. Näyttö avoimuuden merkityksestä oli kuitenkin osittain ristiriitaista, ja siitä tarvittaisiin lisätutkimusta.

Katsauksen heikkouksia on, ettei terveydenhuoltohenkilökunnan persoonallisuuspiirteiden vertailua verrokkiryhmiin tehty. Lisäksi tutkimukset olivat lähtöisin useista erilaisista kulttuureista. Työkuormitusta ja persoonallisuutta mitattiin useimmissa tutkimuksissa itsearviointiin perustuvien anonyymien kyselytutkimusten keinoin, eikä se ole ongelmatonta; on hankalaa arvioida esimerkiksi sitä, miten kiinalaisessa kulttuurissa toteutetun kyselyn vastaukset vastaavat todellisuutta ja kuvastavat samaa asiaa verrattuna Britanniassa tehtyyn tutkimukseen.

Persoonallisuuden ilmeneminen eri kulttuurien välillä tuo myös mukanaan sekoittavia tekijöitä. On mahdollista, että persoonallisuuden piirteiden ilmiasu kulttuureissa vaihtelee, eivätkä tutkimukset siten ole vertailukelpoisia keskenään, varsinkin kun persoonallisuuden mittaamisen käytettiin monenlaisia menetelmiä. Lisäksi suurin osa katsauksen tutkimuksista oli poikittaisia, jolloin kausaalisten suhteiden arvioiminen on mahdotonta.

Katsauksen hyvänä puolena korostettakoon, että tutkimusten tulokset olivat kuitenkin keskenään melko johdonmukaisia: voimakkaasti neuroottisten ihmisten työuupumuksen riski on suurentunut verrattuna henkilöihin, joilla neuroottisuus on vähäinen. Lisäksi ekstraversion, tunnollisuuuden ja sovinnollisuuden vaikutukset yhdistyivät kauttaaltaan parempaan työtyytyväisyyteen.

Ohjaavatko persoonallisuuspiirteet terveydenhuoltoalalle hakeutumista? Törnroos ym. (11) havaitsivat, että terveydenhuoltoalan kohorttia leimasi erityisesti vähäinen neuroottisuus ja vahva sovinnollisuus. Tässä kirjallisuuskatsauksessa vertailua muihin ammattiryhmiin ei tehty, joten alalle hakeutumisen taustalla olevien persoonallisuuden piirteiden arviointi on spekulointia.

Tunnollisuuden vaikutus voisi näkyä erityisesti lääkärien persoonallisuudessa, sillä tunnolliset ihmiset ovat todennäköisemmin korkeasti koulutettuja. Pohdimme, että sovinnollisuus voisi kuvastaa hakeutumista erityisesti hoitoalalle, sillä siihen yhdistyy taipumus hyviin vuorovaikutustaitoihin ja empatiaan. Pohdimme myös, voisiko neuroottisuus olla hoitoalalle hakeutumisen taustalla – onhan mahdollista, että herkkyys negatiivisten tunteiden kokemiseen saattaisi sovinnollisuuteen yhdistyessä ennustaa erityisen hyviä empatiataipumuksia. Terveydenhuollon työtä leimaavat kuitenkin runsas työmäärä, haastavat työajat ja työn kuormittavuus, jotka osaltaan todennäköisesti selittävät, miksi osassa tutkimuksista tutkimusjoukko oli huomattavan uupunut työhönsä eikä vaikutus ole niinkään riippuvainen persoonallisuuden piirteistä.

Mielenkiintoisena löydöksenä Törnroos ym. (11) totesivat myös, että mieshoitajat olivat huomattavan paljon vähemmän tyytyväisiä työhönsä kuin naiskollegansa. Tulkinnaksi esitettiin, että sukupuolivähemmistönä työskentely voi itsessään olla riskitekijä, mutta mukana selittämässä voisivat olla myös mieshoitajien persoonallisuuden tekijät. Samansuuntaisia tuloksia löytyi eräästä tutkimuksesta (36), muttei kuitenkaan muissa. Kuitenkin sukupuoli vaikutti siihen, miten työuupumus ilmeni: miehillä se näkyi korostuneina kyynisyystaipumuksina ja naisilla korostui emotionaalisen uupumuksen osa-alue (18,21). On mahdollista, että taustalla vaikuttamassa on miesten heikompi sovinnollisuuden taso.

Lopuksi

Työuupumuksen ehkäisemiseksi on tärkeää osata tunnistaa riskiryhmään kuuluvat jo varhaisessa vaiheessa. Yksinkertaisinta ja helpointa on hyödyntää kyselytyökaluja, kuten Maslachin työuupumuskyselyä tai selviytymiskeinojen kartoittamiseen tarkoitettuja kyselyjä, vaikka nämä eivät ongelmattomia olekaan. Voimakkaasti neuroottisten työntekijöiden toiminnassa voi näkyä enemmän esimerkiksi välttämiskäyttäytymiseksi sopivaa aggressiivisuutta, vetäytymistä, mielialan vaihtelua tai työn tulosten heikkenemistä. Työpaikan ilmapiiri olisi syytä pyrkiä järjestämään sellaiseksi, että haasteista ja työn mahdollisista ongelmakohdista puhuminen on luontevaa. Itsearviointiin perustuvien kyselyjen lisäksi olisi siten pyrittävä tarjoamaan mahdollisuus myös luottamukselliseen haastatteluun.

Esimiehen valmentaminen tunnistamaan varhaisessa vaiheessa kehittyvä työuupumus ja ohjeistaminen hienovaraiseen lähestymistapaan olisi suotavaa. Työtyytyväisyyden ja siihen liittyvien persoonallisuuden ominaisuuksien kartoittamisen tarkoituksena täytyykin olla työntekijän hyvinvoinnin kohentaminen. Se ei saa olla luonteeltaan negatiivisesti latautunutta esimerkiksi irtisanomisuhan muodossa. Erityisen tärkeää tämä on sen vuoksi, että työuupumukselle kaikkein altteimmilla myös neuroottisuus persoonallisuuden piirteenä korostuu. Se yhdistyy voimakkaaseen kritiikkiherkkyyteen, ja varomaton palautteen antaminen saattaa vain hankaloittaa tilannetta.

Työnantajan on kyettävä myös samalla tarjoamaan ratkaisumalleja, esimerkiksi lyhyitä interventioita. Niiden tarkoitus on tarjota työkaluja pitkän aikavälin työhyvinvoinnin tueksi. Leimautumisriskiä ja siten työntekijän kynnystä hakea apua varhaisessa vaiheessa mielenterveyden häiriöihin on pyrittävä madaltamaan. Todennäköisesti leimautumisen pelko on esimerkiksi lääkäreillä avun hakemisen korkean kynnyksen taustalla Suomessa tätä varten on kehitetty onneksi luottamuslääkärijärjestelmä.

Onnistunut interventio lähtee liikkeelle luottamuksellisesta työntekijän ja työnantajan kuulemisesta, ja parhaan tuloksen saavuttamiseksi se vaatii kummaltakin osapuolelta paljon. Onhan kaikkien etu, että työntekijät ovat tyytyväisiä ja onnistuvat työssään parhaalla mahdollisella tavalla.