Mielenterveyden häiriöiden diagnostiikka on selkiytynyt nykyisen tautiluokituksen myötä. Persoonallisuushäiriöiden diagnosointi on kuitenkin edelleen ongelmallista, koska oireisessa ja oireettomassa vaiheessa suoritetun arvioinnin tulokset voivat olla varsin erilaiset. Persoonallisuushäiriöiden diagnostiikan yhtenä erityispiirteenä onkin, että diagnoosi perustuu potilaan pitkäkestoiseen havainnointiin sekä se, että vain osa diagnoosikriteereistä on tarkkaan rajattuja käyttäytymisen muotoja. Lisäksi pelkästään masennus- tai ahdistusoireita sisältäviin oirejaksoihin liittyvää käyttäytymistä ei tulisi ottaa huomioon persoonallisuushäiriödiagnoosia määritettäessä, koska tällöin voidaan erityisesti mieliala- ja ahdistuneisuushäiriöitä luokitella ja hoitaa virheellisesti persoonallisuushäiriöinä.