Diagnostiikan tarkoitus on sairauden ja sen vaikeusasteen kuvaaminen. Psykiatrisen diagnostiikan historiallisessa tarkastelussa ongelmana on diagnostiikan puutteellinen luotettavuus. Deskriptiivisten, diagnostisiin kriteereihin perustuvien tautiluokitusten käyttö on suuresti lisännyt psykiatristen diagnoosien vertailukelpoisuutta. Strukturoitujen haastattelumenetelmien on todettu lisäävän edelleen diagnostiikan osuvuutta ja luotettavuutta. Deskriptiivisen diagnostiikan ohella Suomessa on vakiintunut asema myös psykodynaamisella tasodiagnostiikalla. Nämä näkökohdat täydentävät toisiaan, mutta käytännön työssä ne on syytä erottaa toisistaan käsitteellisten sekaannusten välttämiseksi.