Selkäkäkipu on suuri kansanterveydellinen ongelma kaikissa kehittyneissä maissa. Käsitys selkäkivun ohimenevästä luonteesta on muuttunut, koska 40 % akuuttiin selkäkipuun sairastuneista oireilee vielä vuoden kuluttua. Pitkään jatkuvana selkäkipu voi pahimmillaan muuttaa kipua aistivien hermojen toimintaa ja vääristää normaalitoiminnankin kipukokemukseksi. Tarkka kuvantaminen tuo pienetkin rakennemuutokset näkyviin, mutta niillä ei välttämättä ole lainkaan yhteyttä potilaan tuntemaan selkäkipuun.

Uudessa yhdysvaltalaisessa tutkimus- ja hoitosuosituksessa lähestytään selkäkipua sen aiheuttaman toiminnallisen häiriön kautta tunnistamalla selkäsairauteen liittyvä fysiologisen toiminnan muutos. Sen jälkeen etsitään kivun anatomista syytä kuvantamismenetelmillä. Toimintahäiriön tunnistamiseksi voidaan käyttää pinta-EMG-tutkimusta, jolla pystytään toteamaan kipuun liittyvä muutos selkälihasten toiminnassa.