Neuropsykiatrisista sairauksista, päihteiden ja huumeiden käytöstä sekä tunne-elämän häiriöistä sosiaali- ja terveydenhuollolle koituvat kustannukset kasvavat yhä. Aivojen verenkierrolla, aineenvaihdunnalla ja välittäjäaineiden toiminnalla on voitu osoittaa olevan ratkaisevaa merkitystä pyrittäessä ymmärtämään näiden sairaustilojen neurobiologista taustaa. Molekyylibiologian ja kuvauslaitteiden kehitys on mahdollistanut aivotoimintojen tutkimisen aivan uudella tavalla, ja siten isotooppikuvauksella saadaan aiempaa yksityiskohtaisempaa tietoa aivojen toiminnasta ja patofysiologiasta. Tähän tietoon ja kokeneen kliinikon potilaan oireiden tunnistamiseen nojautuen neuropsykiatrinen sairaus voidaan tulevaisuudessa todeta entistä aikaisemmin ja tarvittaessa kohdistaa yksilöllinen hoito tarkemmin.