Kaikukuvauksella (UÄ) on lapsia tutkittaessa selviä etuja, joiden vuoksi se usein valitaan ensimmäiseksi kuvantamismenetelmäksi. Lasten pienen koon takia näkyvyys on usein merkittävästi parempi kuin aikuisia kuvattaessa.

Lapset ovat myös herkempiä säteilyn haittavaikutuksille kuin aikuiset, ja kaikukuvaus on säteetön kuvantamismenetelmä. Siksi sitä käytetään lapsia tutkittaessa usein silloinkin, kun aikuisia hoidettaisiin säteilylle altistavalla kuvantamismenetelmällä. Myös lasten tautikirjo on erilainen kuin aikuisilla.

Menetelmällä on myös rajoituksensa: ultraääni ei kulje luun eikä kaasun läpi, joten esimerkiksi suolistokaasu voi peittää näkyvyyttä.

Potilaalle tutkimus on helppo, ja sen saatavuus on Suomessa varsin hyvä. Kokeneissa käsissä menetelmä on luotettava ja antaa usein riittävän diagnostisen tiedon hoitoa varten. Silloinkin, kun jatkotutkimuksia tarvitaan, kaikukuvauksen löydös täydentää muilla menetelmillä saatavaa informaatiota (taulukko 1).

Ultraäänivarjoainetta saavat käyttää kaikututkimuksiin erikoistuneet lääkärit. Euroopassa ei ole kuitenkaan toistaiseksi myönnetty virallista lupaa antaa varjoainetta laskimoon lapsia tutkittaessa, eikä Suomessa vielä ole lastenradiologiassa ultraäänivarjoaineen vakiintuneita käyttöaiheita (1,2).

Vauvan pää

Vauvan aivoja voidaan tutkia kaikukuvauksella niin kauan kuin etuaukile ei ole sulkeutunut. Avoterveydenhuollossa tutkimusaiheena on epäily aivokammioiden suurenemisesta tai pään poikkeava kasvu. Sairaalassa aivojen UÄ-tutkimus kuuluu peruskuvantamistutkimuksiin keskosen ja huonokuntoisen vastasyntyneen hoidossa (3,4,5).

Oireeton suuripäisyys on yleinen läheteaihe. Jos kaikututkimuksessa todetaan normaalikokoiset tai hieman laajentuneet aivokammiot ja laajentuneet subaraknoidaalitilat ilman kaikupoikkeavuutta, löydös viittaa hyvänlaatuiseen subaraknoidaalitilojen väljenemiseen. Löydöksen varmistamiseen riittää kliininen tutkimus.

Kiihtyvä, seularajat rikkova päänympäryksen kasvu on aihe lähettää lapsi erikoissairaanhoidon tutkimuksiin, samoin poikkeava pään kasvu, johon liittyy kehitysviive. Kiireellinen arvio on aiheellinen, jos lapsella on aivopaineen nousuun viittaavia oireita tai muita neurologisia löydöksiä (6) (kuva 1A, kuva 1B, kuva 1C).

Aivojen kaikukuvauksella ei voi sulkea pois kallonmurtumaa tai kallonsisäisiä traumaattisia muutoksia. Niiden mahdollisuutta selvitettäessä kaikukuvaus ei korvaa tietokonetomografiaa (TT) eikä magneettikuvantamista (MK). Trauma- tai pahoinpitelyepäilyssä on siten leikekuvantaminen usein tarpeen (7).

Lapsen kaula

Kaikukuvaus on hyvä ensilinjan kuvantamismenetelmä kilpi- ja sylkirauhasten sekä kaulan synnynnäisten rakennepoikkeamien arviointiin ja näiden muutosten seurantaan. Sillä ovat diagnosoitavissa pinnalliset muutokset, mutta joskus jatkotutkimuksena MK tai TT ovat aiheellisia varsinkin syvempiä rakenteita arvioitaessa. Kaikukuvauksella pystytään selvittämään palpoituvan muutoksen laatua (nesteinen/kiinteä), sen verenkiertoa ja sijaintia sekä suhdetta ympäröiviin rakenteisiin (8,9).

Lasten kaulan alueen imusolmukkeet suurenevat herkästi mm. ylähengitystieinfektioissa, mutta myös iho- ja hammasinfektioissa. Kaikukuvaus on suositeltava, jos kaulalla tai soliskuopissa on suurentuneita palpoituvia imusolmukkeita, mutta etiologia on kliinisesti epäselvä.

Pienillä vauvoilla kaulalla palpoituva ja UÄ-tutkimuksella luotettavasti diagnosoitava hyvänlaatuinen muutos on ns. fibromatosis colli eli sternocleidomastoideus-lihaksen sukkulamainen paksuuntuma (kuva 1D, kuva 1E).

Lapsen vatsa

Vatsavammat

Kaikukuvaus ei vatsavammoissa vastaa luotettavuudeltaan TT-kuvauksen tarkkuutta eikä sulje pois vatsan elinten vammojen mahdollisuutta. Jos epäily elinten vammasta jää vammamekanismin, normaalien kliinisten löydösten ja laboratoriotulosten perusteella vähäiseksi, voi normaali UÄ-löydös tukea päätöstä jäädä seuraamaan tilannetta (10).

Akuutti vatsakipu

Kuvantaminen ei ole keskeistä tavallisimmissa kivun syissä (iästä riippuen mm. koliikki, gastroenteriitti, toiminnalliset vatsavaivat, ummetus). Kun sitä tarvitaan, ensisijainen valinta on usein kaikukuvaus. Vauvoilla tai taaperoilla esiintyvistä akuuttien vatsaoireiden syistä se soveltuu hyvin mahanportin ahtauman (pylorusstenoosin), suolentuppeuman ja tyrän selvittelyyn. Umpilisäketulehdusta epäiltäessä se on lapsilla ensisijainen kuvantamistutkimus, eikä jatkokuvantamista useinkaan tarvita (11) (kuva 2A, kuva 2B).

Virtsatiekivi tai virtsatiekivikohtaukseen liittyvä virtaustukos saattavat näkyä kaikukuvauksessa, mutta sillä ei kuitenkaan voida sulkea pois kiven mahdollisuutta. Tutkimuksen hyöty virtsatiekiveä epäiltäessä on siten rajallinen. Vatsan sisäelinten tulehdus- ja tuumoridiagnostiikassa kaikukuvauksen tarkkuus ei vastaa MK:n tai TT:n tarkkuutta, mutta se on tärkeä ensilinjan tutkimus. Kohtu ja munasarjat ovat usein hyvin arvioitavissa kaikututkimuksella, jos rakko on riittävän täynnä, mutta munasarjan kiertymää sillä ei voida sulkea pois.

Suolen arviointi ei ole perinteisesti kuulunut vatsan UÄ-tutkimukseen. Poikkeuksena on pienten lasten suolen tuppeuma, joka diagnosoidaan kaikukuvauksella. Tulehdukseen liittyvä ohutsuolen seinämän paksuuntuminen ja suolen laajentuminen kulkuesteen takia voivat olla nähtävissä, mutta leikekuvaus on luotettavampi.

Toistuvat vatsakivut

Toistuvat vatsakivut ovat tavallisia kouluikäisillä lapsilla, ja niiden taustalla on harvoin tunnistettavaa orgaanista syytä. Ilman tarkempaa potilasvalintaa kaikututkimus johtaa hyvin harvoin merkittävään löydökseen.

Jatkotutkimuksiin tulisikin seuloa potilaita, joilla orgaanisen vian todennäköisyys on suurentunut. Todennäköisyyttä lisäävät muut sairauden oireet ja löydökset, kuten kuumeilu, painon lasku, poikkeava palpaatiolöydös tai selvästi paikantuva kipu muualla kuin toiminnallisille vatsavaivoille tyypillisesti keskivatsalla. Toisaalta hälytysmerkkien puuttuessakin normaali UÄ-löydös voi olla tärkeä tieto oireista huolestuneelle lapselle tai perheelle (12,13).

Virtsatiet

Vatsan kaikukuvauksessa voi sattumalöydöksenä tulla esille munuaisten anatomisia poikkeavuuksia tai variaatioita. Ne eivät itsessään vaadi seurantaa tai jatkotutkimuksia, jos munuaisfunktio on normaali.

Ensimmäisen sairastetun virtsatieinfektion jälkeen kaikututkimus tulisi tehdä kaikille alle 2-vuotiaille. Esimerkiksi alle 1 kuukauden ikäiset pojat tulisi lisäksi tutkia kiireellisesti uretraläpän poissulkemiseksi. Isommille lapsille tutkimus pitäisi tehdä ensimmäisen kuumeisen munuaistason infektion jälkeen. Jos infektio uusii, tutkimusta ei tarvitse enää toistaa, mikäli virtsateiden rakenteet olivat normaalit eikä ole viitteitä uudesta komplikaatiosta, esimerkiksi abskessista.

Infektiolle altistavat rakennepoikkeavuudet, kuten munuaisaltaan tai virtsanjohtimen laajentuminen ahtauman yhteydessä, ovat usein hyvin arvioitavissa kaikukuvauksella. Sen sijaan virtsan takaisinvirtaus, joka voi olla imeväisikäisellä myös fysiologista, ei ole suljettavissa pois tavallisella UÄ-tutkimuksella (14,15) (kuva 2C, kuva 2D).

Kohonneen verenpaineen diagnostiikassa kaikututkimuksella voidaan arvioida munuaisten kokoa sekä munuaisparenkyymin kaikuisuutta ja Doppler-tutkimuksella verenvirtausta. Nämä tutkimukset voivat antaa epäsuoraa viitettä kohonneen verenpaineen syystä, mutta suonten mahdolliset ahtaumat eivät ole nähtävissä (16).

Keuhkot

Kaikukuvaus on herkin kuvantamismenetelmä pleuranesteen toteamiseksi. Sillä voidaan luotettavasti osoittaa pleuran paksuuntuminen ja nesteen kaikuisuus, vaikka reaktiivista nestettä voi olla mahdotonta erottaa märkäisestä empyeemasta millään kuvantamismenetelmällä. Myös keuhkon tulehdusmuutokset, kuten konsolidaatiot ja abskessit, voivat näkyä (17,18).

Tuki- ja liikuntaelimistö

Vaikka pitkittyneen raaja- tai nivelkivun kuvantamisen perusta on röntgenkuvaus, kaikukuvaus on ensisijainen menetelmä nivelnesteilyä epäiltäessä. Nivelnesteen lisäksi nivelkalvo, bursat ja jänteet ovat hyvin arvioitavissa. Pehmytkudoksissa verenpurkauma tai paise ovat nähtävissä UÄ-tutkimuksella, mutta niitä voi olla mahdotonta erottaa toisistaan ottamatta näytettä.

Lonkkakipu on lapsen ontumisen tavallinen syy, mutta pienen lapsen voi olla vaikea paikallistaa kipua. Akuuttitilanteessa kaikukuvaus on suositeltava ensilinjan tutkimus. Röntgenkuvaus tai leikekuvantaminen ovat aiheellisia, kun oire pitkittyy ja UÄ-tutkimuksen tulos on normaali (19,20) (kuva 2E, kuva 2F).

Synnynnäistä lonkkanivelluksaatiota epäiltäessä kaikukuvaus on erikoissairaanhoidon rutiinitutkimus. Luksaatiota aletaan usein epäillä vauvan kotiinlähtötarkastuksessa tai neuvolassa. Tutkimus tehdään yleensä, kun vauva on kuuden viikon ikäinen, ja seurantatutkimus tarvittaessa kuuden kuukauden iässä. Jos löydös on normaali, jatkokuvantamista ei tarvita.

Pinnalliset palpoituvat patit

Iholla näkyvien tai tuntuvien muutosten kuvantamisessa kaikukuvaus on ensisijainen menetelmä. Se voi myös täydentää röntgenkuvalöydöstä kovien, luisten tai luuhun liittyvien muutosten diagnostiikassa (21,22).

Ihon muutoksissa kaikukuvauslöydös jää usein epäspesifiksi. Muutoksen rajoittuminen pinnallisiin ihonalaisiin kudoksiin, sen nesteisyys tai verenkierto voivat kuitenkin olla kliinikolle riittäviä tietoja tai auttaa diagnostiikassa.

Pienillä lapsilla usein kasvojen tai pään alueella melko kovana tuntuva dermoidi-/epidermoidikysta näkyy lähes kaiuttomana tarkkarajaisena muutoksena, joka voi aiheuttaa pienen painauman alla olevaan luuhun. Diagnoosiin ei tarvita lisäkuvantamista.

Lapsen tai teini-ikäisen nännin alla palpoituva, epäsymmetrinenkin tiiviys on yleensä normaalia rintarauhasta. Asia voidaan varmistaa kaikututkimuksella, mutta tavallisesti tämän normaaliin kehitykseen liittyvän löydöksen kuvantaminen on tarpeetonta.

Kasvuiässä kylkiluiden rustoliitoksessa melko yleisesti esiintyvää epäsymmetriaa voi tarvittaessa arvioida kaikukuvauksella. Keuhkojen röntgenkuvassa näkyvät luiset osat ovat tällöin yleensä normaalit.

Kaiuttomina lokeroina näkyvät lymfaattiset malformaatiot ovat suonimalformaatioista helpoimmin diagnosoitavissa kaikukuvauksella. Muutoksen laajuuden arviointiin saatetaan tarvita leikekuvantamista. Pienen vauvan hemangiooma voi olla riittävän varmasti diagnosoitavissa ja seurattavissa UÄ-tutkimuksella. Muut verisuoniepämuodostumat vaativat yleensä myös lisäselvittelyjä magneettikuvauksella.

Muiden pehmytkudospattien etiologian selvittämisessä on kaikukuvauksen jälkeen harkittava tilanteen mukaan leikekuvantamista ja näytteenottoa tai muutoksen poistoa.

Kivekset

Kaikukuvaus on erinomainen ja käytännössä ainoa kuvantamismenetelmä kivespussin ja kivesten tutkimukseen. Kivesten sijainti, koko, kaikurakenne ja mahdolliset nivuskanavan tai kivespussin nestekertymät tai tuumorit ovat hyvin nähtävissä. Verenkiertoa arvioidaan dopplerkuvauksella, mutta ennen murrosikää kivekset ovat pienikokoiset ja niiden verenkierron arviointi vaatii kokemusta sekä tarkoitukseen sopivan laitteiston.

Kivesten UÄ-tutkimuksen yleisin syy on kipu ja/tai turvotus. Jos on vahva kliininen epäily kiveksen kiertymästä, tutkimus ei ole aiheellinen, sillä kiireellinen leikkaushoito parantaa kivesten ennustetta huomattavasti. Jos tilanne on sen sijaan epäselvä, kaikukuvaus on hyvä menetelmä jatkoselvittelyyn. Erityisesti ennen murrosikää yleisempi kivun syy on kiveslisäkkeen (appendix testis / appendix epididymis) kiertyminen ja siitä johtuva tulehdus, joka alkuvaiheessa aiheuttaa usein lisäkiveksen turvotusta ja lisää verekkyyttä. Kivestulehdukset yleistyvät murrosiässä, jolloin kookas ja verekäs kives/lisäkives on nähtävissä UÄ-tutkimuksessa.

Kivesten erikokoisuus tai palpoituva patti on selvitettävä kaikukuvauksella. Kokoeroa voivat selittää kivespussin nestekertymät. Kiveksen kasvuun voivat vaikuttaa laskimokohjut, ja ne ovat hyvin diagnosoitavissa kaikututkimuksella. Kiveksissä voi esiintyä yksittäisiä, yleensä hyvänlaatuisia kalkkeumia tai lukuisia pieniä mikrokalkkeumia kauttaaltaan parenkyymin alueella. Myös kiveksen repeämät tai muut traumamuutokset ovat nähtävissä UÄ-tutkimuksella (23,24).

Lopuksi

Vaikka kaikukuvaus on lapsilla usein ensisijainen kuvantamistutkimus, se ei sovellu kaikkiin tilanteisiin. Luumuutosten diagnostiikassa röntgenkuvaus on yleensä lapsillakin ensisijainen menetelmä murtumaa tai kasvainta epäiltäessä. Kaikukuvaus ei sovellu pään vammoihin, eikä se vastaa vatsan alueen vammoissa tarkkuudeltaan tietokonetomografiaa eikä sulje pois merkittäviäkään vammoja. Tutkimus ei saa viivästyttää kiireellistä leikkaushoitoa esimerkiksi kiveskiertymässä eikä tietokonetomografiaa vaikeissa vammoissa.