Vyöruususta jää harvoin kipu

Vyöruusun pelättyjä jälkiseurauksia on postherpeettinen neuralgia, josta liikkuu toinen toistaan kamalampia tapausselostuksia. Tarinat eivät kuitenkaan kerro esiintyvyydestä mitään, ja siksi islantilaiskollegojen tutkimus on varsin valaiseva.

Robert Paul

B-solut säilyttävät muistinsa ilman antigeenikontaktia

Vasta-ainetuotantoa koskevasta immunologisesta muistista huolehtivat B-muistisolut. Immunologian suurimpia arvoituksia on, tarvitsevatko nämä solut jatkuvasti kontakteja antigeeniensa kanssa vai oppivatko ne läksynsä kerralla. On pidetty mahdollisena, että pieniä määriä immunisoinnissa käytettyä antigeenia säilyisi elimistössä hyvin pitkään esimerkiksi antigeenien esittelyyn erikoistuneiden dendriittisolujen pinnalla. Solunsiirtokokeidenkaan avulla asiaa ole voitu kiistattomasti selvittää; aina voidaan väittää, että antigeenia siirtyy solujen mukana.

Matti Viljanen

Murtumien esiintyminen ja syyt eurooppalaisilla lapsilla

Tapaturmat ovat hyvin yleisiä lapsilla. Joka vuosi Suomessa noin 8-15 % lapsista hakeutuu hoitoon tapaturman aiheuttaman vamman vuoksi. Iso-Britanniassa vastaava luku on 20-30 %. Lasten kuolemaan johtaneista tapaturmista on julkaistu useita kansainvälisiä vertailuja, mutta vertailutietoja muista tapaturmista ei juuri löydy.

Susanna Varilo, Terese Palm, Ronan Lyons, Eva Sellström, Annie M. Delahunty, Mitch Loeb, Ariana Vorko Jovic, Inese Bolman, Anneli Putro, Pertti Soveri

Herkkyyttä ja tarkkuutta välikorvatulehduksen diagnostiikkaan

Välikorva on tulehtunut, kun siellä todetaan hengitystieinfektion yhteydessä eritettä. Vaikka määritelmä on yksinkertainen, sitä tulkitaan eri tavoin. Oireiltaan otiitti ei juuri eroa tavallisesta nuhakuumeesta ja välikorvan tutkiminen on ainoa keino varmistua tulehduksesta. Välikorvaeritteen toteaminen ja hoito on tärkeää paitsi oireiden helpottamiseksi myös erityisesti siksi, että erite heikentää kuuloa ja voi viivästyttää kielellistä kehitystä. Tympanometrin tai akustisen reflektometrin tulisi mielestämme kuulua kaikkien lasten korvia tutkivien lääkärien työkaluarsenaaliin.

Tero Kontiokari, Petri Koivunen, Marjo Renko, Matti Uhari

Seronegatiiviset spondylartropatiat

Seronegatiiviset spondylartropatiat muodostavat ryhmän reumasairauksia, joiden patogeneesissä ja oireissa on runsaasti yhteneväisiä piirteitä, vaikka kliinisissä ilmenemismuodoissa on eroja. Yhteisenä piirteenä kaikille tämän ryhmän sairauksille ovat selkäoireet, jotka johtuvat enemmän tai vähemmän selvästi osoitettavissa olevasta reumaattisesta inflammaatiosta selän jänteissä ja pikkunivelissä. Spondylartropatioiden uudet määritelmät ovat tuoneet diagnostisia valmiuksia seronegatiivisten spondylartropatioiden varhaiseen tunnistamiseen terveydenhuollossa, vaikka kriteerit täyttyvät usein vasta pitkän seurannan jälkeen.

Jorma V. Viitanen

Paraproteinemioiden diagnostiikka ja seuranta

Paraproteinemioille on yhteistä seerumissa, virtsassa tai selkäydinnesteessä esiintyvä paraproteiini eli valkuaisaine, joka rakenteeltaan muistuttaa elimistön normaaleja immunoglobuliineja tai niiden osia. Paraproteiinia tuottaa yleensä rakenteeltaan ja toiminnaltaan poikkeava homogeeninen plasmasolukko, joka toisin kuin normaali plasmasolukko, ei kykene tuottamaan polyklonaalisia immunoglobuliineja, vaan tuottaa monoklonaalista paraproteiinia eli M-komponenttia.

Petri Oivanen

Elämän lopunajan hoito aviopuolison näkökulmasta

Kirjoitus pohjaa terveyskeskuksen vuodeosastolla käytyyn palautekeskusteluun, jossa kaksi hiljattain leskeytynyttä henkilöä kertoi kokemuksiaan kuolleen puolisonsa hoidosta. Aviopuolisot oli kutsuttu keskustelutilaisuuteen ja molemmat sanoivat ottaneensa kutsun mielellään vastaan. Tarkoituksena oli kerätä tietoa kuolemaan päättyneestä hoitojaksosta leskeytyneiden näkökulmasta.

Gustaf Molander

Väestövastuulääkärien lisäviroista kiista Oulussa

Oulussa käydään pitkäksi venähtänyttä kiistaa väestövastuulääkärien työolosuhteista. Koko ajan kasvavasta työmäärästään uupuneet väestövastuulääkärit päättivät jo viime keväänä, että ryhtyvät käännyttämään ylimääräisiä potilaita vastaanotoltaan, ellei kaupunkiin saada lisää väestövastuulääkärien virkoja.

Suvi Sariola

Säästäminen viety äärimmilleen myös OYS:n sisätautiklinikassa

Säästäminen on viety äärimmilleen myös Oulun yliopistosairaalassa. Romahtaako Pohjois-Suomen sisätautipotilaiden hoidon taso, kysyvät OYS:n sisätautiklinikan lääkärit Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin johdolle äskettäin lähettämässään avoimessa kirjeessä.

Selvitysmies Jouko Isolauri: Johtajuus on ansaittava

- Johtajan on aina lunastettava paikkansa. Sairaalan johtajan on käytävä pitkä tie arvostuksen saamiseksi. Lääkäri-johtajalta edellytetään ennen kaikkea näyttöä omalta erikoisalaltaan. Sen lisäksi on osattava antaa arvo sairaalan moniammatilliselle ammattitaidolle. Näin sanoo STM:n selvitysmiehenä työskentelevä Jouko Isolauri.

Ulla Järvi

Terveyskeskusten yöpäivystyksen järjestäminen Seinäjoen keskussairaalassa vuosina 1993-2000

Eri puolilla maatamme on ensiapu- ja päivystysjärjestelyjä muokattu väestön tarpeiden ja terveyspalvelujen kehityksen mukana. Seinäjoen seudun terveysyhtymän alueella käynnistyi jo 1990-alkupuolella kokeilu, jossa lähialueen terveyskeskusten yöpäivystys lopetettiin ja toiminta keskitettiin Seinäjoen keskussairaalaan. Järjestelmään on toisaalta oltu tyytyväisiä mm. saavutettujen säästöjen suhteen, mutta varsinkin erikoistuvat lääkärit ovat esittäneet kritiikkiä työmäärän lisääntymisen johdosta.

Hannu Puolijoki

Työterveyshuoltoon erikoistuvien määrä lisääntynyt ja koulutuksen sisältö kehittynyt - lisää suunnitelmallisuutta ja voimavaroja kaivataan

Työterveyshuoltoon on tällä hetkellä erikoistumassa kaksinkertainen määrä lääkäreitä verrattuna tilanteeseen 10 vuotta sitten. Erikoislääkärikoulutus on kehittynyt myös sisällöllisesti paljon huolimatta yliopistojen niukoista voimavaroista ja ajankäyttöongelmista käytännön koulutusyksiköissä. EVO-rahoitusta saa vajaa puolet työterveyshuollon koulutusyksiköistä. Keväällä 1999 tehdyn kyselyn mukaan tutkintouudistuksen edellyttämä henkilökohtainen opintosuunnitelma oli joka kolmannella erikoistuvalla lääkärillä ja henkilökohtainen ohjaaja 80 %:lla. Suurimmiksi kehittämistarpeiksi nousivat suunnitelmallisuus ja ohjaus.

Pirjo Manninen, Minna Karpansalo, Kaj Husman, Helena Taskinen, Gustav Wickström, Hannu Virokannas

Autoimmuuni trombosytopenia

26.8.2000 Helsingin yliopisto

Lotta Joutsi-Korhonen

Liikunta, ravitsemus ja luumassan kehitys nuorilla tytöillä

26.8.2000 Turun yliopisto

Marjo Lehtonen-Veromaa

Pahanlaatuisten veritautien hoidon aiheuttamat hormonaaliset seuraamukset ja luustomuutokset

1.9.2000 Turun yliopisto

Marjut Kauppila

Uutta tietoa haavan paranemisen, dermatitis herpetiformiksen ja psoriasiksen tautimekanismeista

1.9.2000 Oulun yliopisto

Tomi Leivo

Rintamaidon immunologisten tekijöiden yhteys rintaruokitun lapsen maitoallergian puhkeamiseen

1.9.2000 Helsingin yliopisto

Kirsi-Marjut Järvinen

Alkoholin vaikutukset ja iskeeminen aivoinfarkti

7.9.2000 Oulun yliopisto

Heikki Numminen

Lyhyesti: Astma tavallista urheilijoilla

Kesäolympialaisten osanottajista 4-15 %:n on todettu sairastavan astmaa tai ainakin käyttävän astmalääkkeitä. Voimakas rasitus nostaa minuuttiventilaation jopa 200 litran tasolle, lisäksi kuvaan kuuluvat ulkoharjoittelussa altistuminen kylmälle talvella ja allergeeneille keväällä sekä kesällä. Aiheesta ei kuitenkaan ole käytössä laajoja tutkimuksia, ja seurantatiedot urheilu-uran lopettamisen jälkeenkin ovat puutteellisia. Suurin ongelma on kestävyyslajeissa, kuten pyöräilyssä, uinnissa ja kestävyysjuoksussa. Usein ongelma liittyy atopiataipumukseen. Kilpauimareista jopa 36-79 %:lla on eri selvityksien mukaan ollut keuhkoputkiston yliärtyvyyttä hengitettävällä histamiinilla tai metakoliinilla mitattuna. Uimareilla lisä-ärsytystä tuo mm. altistuminen klooripitoisille aineille pisaramuodossa. Lääkäreillä siis riittänee töitä niin sairaiden kuin parempikuntoistenkin kanssa...

Hannu Puolijoki

Lyhyesti: Opiaattien käyttö terminaalihoidossa ei ole eutanasiaa

Lontoon St. Christopherin saattokodissa tehdyssä selvityksessä todettiin, että 212:sta kuolemaisillaan olevasta potilaasta vain 6,7 %:lla opiaattiannosta suurennettiin 50 % tai enemmän kuolemaa edeltäneen vuorokauden aikana. Nämä potilaat eivät eronneet tilastollisesti (p > 0,25) muista potilaista sen suhteen, oliko kuolema äkillinen vai vähittäinen tai rauhallinen vai kivulloinen. Myös hoitoaika oli ryhmien välillä sama. Kirjoittajat toteavat, että opiaattien käyttö terminaalivaiheessa ei näytä lyhentävän saattohoidossa olevien potilaiden elinkaarta.

Robert Paul