Lääkärin mielenterveysongelmat tulee huomata ja hoitaa

Lääkäriys ei suojaa sairauksilta, vaan joskus käy jopa päinvastoin. Lääkäri voi vähätellä tai peitellä terveydellisiä huoliaan ja kokea hoitoon hakeutumisen vaikeaksi, jolloin vaarana on oireiden paheneminen. Lääkärin työn emotionaalinen ja eettinen kuormitus sekä osaamiseen ja aikatauluihin liittyvät työpaineet altistavat mielenterveyden haasteille (1).

Hoidon tarve

Mielenterveysongelmat ovat lääkäreillä yhtä yleisiä kuin muulla väestöllä, mutta hoitoon lääkärit hakeutuvat muita myöhemmin. Häpeä on heillä keskeinen syy mielenterveysoireiden piilottamiseen (1). Hoitopaikassa työskentelevä kollega voi tuntua liian tutulta, ammatti-identiteetin voi kokea heikkenevän, tai vaativuus itseä kohtaan voi estää tunnistamasta vaikeuksia. Pahimmillaan saattaa olla houkutus alkaa hoitaa oireita omin päin tai pyrkiä hukuttamaan ongelmat tekemällä lisää töitä.

Mielenterveyden kuormittuneisuus heikentää sekä kognitiivisia että sosiaalisia kykyjä ja jaksamista, joten lääkärin mielenterveydelliset haasteet heijastuvat niin potilastyöhön kuin työyhteisöön (2). Kenenkään velvollisuutena ei ole kertoa terveydentilastaan työpaikalla, mutta oireiden asianmukainen hoitaminen ja työkyvystä huolehtiminen koituu sekä lääkärin itsensä että potilaiden ja myös työyhteisön hyödyksi.

Vaikka hoitoon hakeutuminen tai sairauslomalle jääminen voi tuntua vaikealta, varhainen mielenterveyden ongelmien tunnistaminen ja hoito ennustaa myönteistä paluuta työelämään ja työkyvyn palautumista.

Huoli herää

Jos lääkäri huomaa keskittymiskykynsä heikentyvän, työnteon hidastuvan ja potilaiden kohtaamisen olevan vaikeaa sekä alkaa vältellä työtoverien seuraa, on syytä arvioida, mistä on kyse. Apua tilanteeseen saa työterveyshuollosta.

Jos työterveyspalveluihin hakeutuminen tuntuu vaikealta, voi keskustelu Lääkäriliiton luottamuslääkärin kanssa auttaa arvioimaan kokonaistilannetta ja löytämään sopivan hoidon (3).

Lääkärillä on vastuu kertoa työnteon haasteista esihenkilölleen, joka voi keventää työkuormitusta tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Hyvässä organisaatiokulttuurissa hyväksytään voimavarojen vaihtelu ja siitä keskustelu.

Työyhteisön vastuu

Lääkärin mielenterveysongelmat tulevat ilmi usein myös työyhteisössä.

Jos huomaa kollegan välttelevän kontaktia, käyttäytyvän tai kommunikoivan oudosti ja olevan emotionaalisesti huomattavan labiili tai ärtyisä, hänelle voi tarjota ystävällisesti apuaan. Hänelle voi kertoa havainneensa muutoksen käytöksessä ja häntä voi kannustaa ottamaan asiat puheeksi esihenkilön kanssa tai hakeutumaan työterveyshuoltoon.

Havainnoista tulee puhua minä-muodossa. On myös hyvä todeta, että havainnot voivat olla virheellisiä. Siten oireilevan on helppo halutessaan perääntyä keskustelusta.

Kun huoli on ilmeinen tai kun työntekijän oireilu aiheuttaa riskin potilasturvallisuudelle tai haittaa työyhteisön toimintaa, on asiasta kerrottava esihenkilölle (4). Akuutissa tilanteessa, eli kun lääkäri tulee töihin sekavana tai vaarantaa käytöksellään itsensä, potilaat tai työtoverit, esihenkilö on velvollinen ohjaamaan hänet terveydenhuollon tutkimuksiin sairauksien poissulkemiseksi ja riittävän hoidon saamiseksi.

Jos lääkäri vaikuttaa päihtyneeltä, toimitaan organisaation päihdeohjelman mukaisesti.

Esihenkilön ja organisaation tuki

Työhyvinvoinnin heikkenemiseen puuttuminen on esihenkilön tehtävä. Kun esihenkilö huomaa työntekijän kokevan työssään haasteita tai saa tietää siitä häneltä itseltään tai muilta työntekijöiltä, hänen tulee varata aikaa työntekijän kuulemiseen sekä keskusteluun työkyvystä ja työhyvinvointia lisäävistä toimenpiteistä.

Erityisesti on huomioitava mielenterveyteen kielteisesti vaikuttavat tekijät, kuten liiallinen työkuorma, ristiriitaiset vaatimukset, epävarmuus tehtävistä ja väkivallan uhka (5).

Luottamuksellisuus ja avoimuus ovat keskeisiä hyvään ratkaisuun johtavia tekijöitä. Asioiden piilottelu tai todellisuuden muuntelu pitkittää ongelmia, vaikeuttaa niihin puuttumista ja heikentää edelleen työhyvinvointia. Turvallinen ja avoin työilmapiiri kannustaa ottamaan puheeksi vaikeatkin asiat (5).

Työntekijä voi halutessaan pyytää luottamusmiestä tuekseen keskusteluun. Vastaavasti esihenkilö voi kysyä organisaation henkilöstöhallinnosta apua asian selvittelyyn. Lisätuki on erityisen hyödyllistä, jos työntekijän töiden järjestely vaikuttaa olennaisesti myös esihenkilön työmäärään, mikä on samassa organisaatiossa työskentelevillä lääkäreillä huomioitava seikka.

Viimeistään silloin kun työntekijän ja esihenkilön omat keinot ja yhteistyö eivät riitä ratkaisemaan työn haasteita tai tarvitaan työkyvyn arviointia, on joko työntekijän itse tai esihenkilön otettava yhteyttä työterveyshuoltoon. Työterveysneuvottelussa kaikilla läsnäolijoilla on salassapitovelvollisuus ja terveyteen liittyvistä yksityiskohdista puhutaan vain niiltä osin kuin työntekijä haluaa (6).

Jos työuupumuksella on osuus mielenterveyden oireissa, voi työnohjausta käyttää oireiden korjaantumisen jälkeen uupumisen ehkäisyyn ja työn tukena. Työnohjauksessa voi tutkia omaa suhdettaan työhön sekä saada työn sisältöön liittyvää kuormitusta hallintaan.

Työyhteisössä mahdollisesti esiintyvistä ristiriitatilanteista voi päästä eteenpäin työyhteisösovittelun keinoin.