Lupaava hoitovaihtoehto ITP:hen

Krooniseen idiopaattiseen trombosytopeeniseen purppuraan on tarjolla lukuisa määrä hoitoja: steroidia, gammaglobuliinia suoneen, vinkristiiniä, syklofosfamidia, danatsolia, kolkisiinia ja splenektomiaa. Tottakai tällainen hoitovaihtoehtojen runsaus heijastaa sitä tosiasiaa, että yhtä kunnon tepsivää hoitoa ei itse asiassa ole. Luettelosta löytyy muutamia tosikalliitakin vaihtoehtoja. Harvinaisessa yhden kirjoittajan artikkelissa New England Journal of Medicinessä kollega Judith Andersen Detroitin yliopistosairaalasta tilittää kokemuksiaan määrätietoisen deksametasonin annon tehosta kroonisen ITP:n hoidossa.

Allergian siedätyshoidon periaatteet

Siedätyshoito, hyposensibilointi eli spesifinen immunoterapia on erityisesti siitepölyallergioihin sopivaa syyn mukaista hoitoa, jossa allergeeniuutetta annetaan potilaalle ihonalaisina pistoksina. Hoito aloitetaan pienillä annoksilla ja annosta suurennetaan viikon välein, kunnes saavutetaan korkein siedetty annos. Hoitoa jatketaan tällä ylläpitoannoksella 3-5 vuotta - siitepölykausien ajaksi annosta kuitenkin pienennetään. Parhaassa tapauksessa oireet häviävät kokonaan ja teho kestää ilmeisesti ainakin kuusi vuotta. Tarvittaessa hoito voidaan uusia. Tuoreet tutkimustulokset siedätyshoidon immunologisista vaikutusmekanismeista puoltavat hoidon aloittamista jo taudin varhaisessa vaiheessa.

Erkki O. Terho

Opiaatinsalpaajat alkoholismin hoidon tehostajina

Alkoholismi on vaikeahoitoinen ja yhteiskunnalle kallis sairaus. Koska perinteiset hoitomenetelmät ovat olleet suhteellisen tehottomia, on erilaisten lääkeaineiden käyttö alkoholismin hoidossa noussut vilkkaan tutkimuksen kohteeksi. Erittäin lupaavia tuloksia on tähän mennessä saatu aivojen luontaisen opiaattijärjestelmän salpaavilla aineilla. Tutkimustulokset osoittavat, että juomishimo vähenee opiaatinsalpaajahoidon avulla. Näin alkoholistin on myöhemmin helpompi vastustaa juomisretkahduksia. Opiaatinsalpaajat ovatkin avaamassa uusia tehokkaampia mahdollisuuksia alkoholismin hoitoon.

Iiro P. Jääskeläinen, John David Sinclair, Kalervo Kiianmaa, Pekka Heinälä, Pekka Sillanaukee

Kuopiossa uudenlaista konsultaatiota Vastataanko vanhusten psykiatrisen hoidon tarpeeseen?

Vanhusten psykiatristen palveluiden kysyntä on muuttumassa, sillä yhä useampi kunta pyrkii hoitamaan potilaansa itse omilla vuodeosastoillaan. Kuopion yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikka on aloittanut erillisten psykiatristen konsultaatio- ja poliklinikkapalveluiden tarjoamisen yli 65-vuotiaille. Valtaosa potilaista on ohjautunut psykiatriseen hoitoon konsultaation jälkeen KYS:n somaattisilta osastoilta. Yleisimmät syyt ovat masennus ja akuutit kriisit. Kun vanhuspsykiatrian asiantuntemusta on yleissairaalajakson aikana käytettävissä, mahdollinen psykiatrinen häiriö tunnistetaan helpommin. Myös kynnys psykiatrisen avun hakemiseen näyttää olennaisesti madaltuvan psykiatrisen konsultaation ansiosta.

Heli-Tuulie Koivumaa-Honkanen, Hannu Pajunen, Jouni Kontkanen, Kyösti Väänänen

Perinataalinen hepatiitti C

Vaikka hepatiitti C -virus tarttuu tavallisimmin veriteitse, erityisesti huumeidenkäyttäjien neulojen välityksellä, on viruksen kuvattu siirtyneen raskauden tai synnytyksen aikana äidistä lapseen. Tuoreimpien tutkimusten mukaan 5- 10 %:ssa infektoituneiden äitien raskauksista ja synnytyksistä tartunta siirtyy lapseen. Kätilöopiston sairaalassa kartoitettiin hepatiitti C:n esiintymistä ja taudinkuvaa raskaana olevilla naisilla ja heidän lapsillaan vuosina 1991-92. Riskiryhmiin kohdennetulla seulonnalla löydettiin 19 äidiltä hepatiitti C -virusvasta-aineita. Yksi äiti kuoli synnytyksen jälkeen fulminanttiin hepatiittiin, muiden taudinkuva oli lievä tai he olivat oireettomia. Kaikki lapset syntyivät terveinä eikä heillä todettu seuranta-aikana merkkejä hepatiitti C -infektiosta.

Anna Sariola, Timo Vartia, Seija Riikonen, Anna-Liisa Järvenpää

Avoin artikkeli Alkuperäis­tutkimus 28/1994 Kommentteja

Granulosyyttikasvutekijät - kokemuksia veritautipotilaiden hoidossa

Luuytimen granulosyyttituotannon stimulointi granulosyyttikasvutekijällä tai granulosyytti-makrofagikasvutekijällä tarjoaa uusia mahdollisuuksia neutropenioiden hoitoon ja ehkäisyyn. Teollisina valmisteina nämä luuydinhormonit on viime aikoina otettu melko laajaan käyttöön hematologiassa ja onkologiassa, vaikka kontrolloituja tutkimuksia hoitojen aiheista ja tuloksista onkin toistaiseksi vähän. Kirjoittajat selvittelevät uusien lääkkeiden merkitystä kirjallisuuden perusteella ja esittävät omat kokemuksensa niiden käytöstä veritautipotilaiden hoidossa.

Kari Remes, Robert Paul, Seppo Vanhatalo

BCG-rokotuksen aiheuttamat komplikaatiot

Tuberkuloosin ehkäisyyn tarkoitettu BCG-rokote on vanhin edelleen laajassa käytössä oleva rokote. Sitä on aina pidetty turvallisena rokotteena, joskin sen tehoa ja hyödyllisyyttä on aika ajoin epäilty. Tärkeimmät BCG-rokotuksen sivuvaikutukset ovat imusolmuketulehdukset, osteiitit sekä vakavat yleistyneet tulehdukset. BCG-rokotuksen komplikaatioiden ilmaantuvuus vaihtelee eri maissa suurestikin. Vaihtelulle on ilmeisesti useitakin selityksiä: ainakin rokotevalmiste ja rokotustekniikka vaikuttavat siihen, mutta jopa geneettisten tekijöiden merkitystä on pohdittu. Suomessa osteiittikomplikaatioiden ilmaantuvuuden vaihtelu on ollut selvästi kytköksissä siihen, mitä rokotevalmistetta on käytetty.

Liisa Kröger

Kaulavaltimoahtauman kirurginen hoito

Kaulavaltimoahtauman kirurgisella hoidolla on takanaan jo yli neljän vuosikymmenen perinteet, mutta hoitomuoto on välillä kyseenalaistettu täysin joidenkin huonojen tulosten vuoksi. Viime aikojen satunnaistetut monikeskustutkimukset ovat auttaneet löytämään leikkausindikaatioiden päälinjat. Yhtä mieltä ollaan siitä, että kaulavaltimokirurgia on oikeutettua vain, jos komplikaatioluvut saadaan pidettyä pieninä.

Rauno Luosto

Lääkäriliitto Fimnet Lääkärilehti Potilaanlaakarilehti Lääkäripäivät Lääkärikompassi Erikoisalani Lääkäri 2030