Lääkärien kiinnostus terveydenhuollon johtamistehtäviin: tuloksia Lääkäri 2018 -tutkimuksesta

Suomessa, kuten muissakin länsimaissa, terveydenhuolto on muutoksessa ja lääkärien ammattikuntaan sekä koulutukseen kohdistuu moninaisia odotuksia (1,2). Suomen terveydenhuollon johtamisrakenne on lääkäripainotteinen, ja urapolku johtavaan asemaan kulkee tyypillisesti pitkän asiantuntijavaiheen kautta (3,4,5). Lääkärijohtajalta edellytetään vahvaa kliinistä ammattitaitoa ja erityisesti erikoissairaanhoidossa myös tutkimusosaamista, jolloin johtamistaitojen kehittäminen jää helposti taka-alalle (6). Moni lääkäri toimii johtamisen perustaitoja edellyttävissä tilanteissa jokapäiväisessä potilastyössään (7,8).

Suomessa onkin pyritty kehittämään lääkärien johtamiskoulutuksen tavoitteita entistä yhtenäisemmiksi parin vuosikymmenen aikana. Erikoislääkäri- ja erikoishammaslääkärikoulutukseen sisältyvien johtamisopintojen vähimmäismäärää lisättiin merkittävästi vuonna 2009, jolloin 10 opintopisteen moniammatillisten johtamisopintojen kokonaisuus tuli pakolliseksi aikaisemman 20 tunnin hallinnon koulutuksen sijaan (9). Johtamisopintojen laajuus vaihtelee hiukan erikoistumisyliopiston mukaan (10).

Tämä tutkimus perustuu Lääkäri 2018 -kyselyyn, ja sen tarkoituksena on selvittää lääkärien – erityisesti uransa alkupuolella olevien – kiinnostusta johtamiseen.

Aineisto ja menetelmät

Lääkäri 2018 -tutkimus on osa viiden vuoden välein tehtävää kyselytutkimusten sarjaa (11). Tutkimuksen perusjoukkona olivat kaikki Suomessa asuvat alle 70-vuotiaat laillistetut lääkärit, joita oli 23 131. Otokseen valittiin parillisina päivinä syntyneet henkilöt, jolloin otos sisälsi 11 336 lääkäriä. Vastauksia saatiin yhteensä 5 187, joten vastausosuus oli 46 %.

Alkuperäisestä aineistosta rajattiin pois ne, jotka eivät olleet ilmoittaneet valmistumisvuottaan tai vastanneet kysymykseen kiinnostuksestaan johtamistehtäviin (72 vastaajaa). Lopullisessa aineistossa oli 5 115 vastaajaa. Vastaajat jaettiin nuoriin ja senioreihin valmistumisesta kuluneen ajan perusteella – ei siis iän. Nuoriin kuuluivat vastaajat, jotka olivat valmistuneet lääketieteen lisensiaatiksi vuoden 2007 jälkeen. Nuoria aineistossa oli 29,8 % (n = 1 522) ja senioreita 70,2 % (n = 3 593).

Lääkärien kiinnostusta johtamistehtäviä kohtaan tiedusteltiin kysymyksellä "Missä määrin sinua kiinnostaa toimia terveydenhuollon johtamistehtävissä?" Johtamistehtävistä kiinnostuneiksi luokiteltiin vastaajat, jotka ilmoittivat olevansa melko tai erittäin paljon kiinnostuneita terveydenhuollon johtamistehtävistä, kun taas vähän tai ei lainkaan kiinnostuneet luokiteltiin niin, että he eivät olleet kiinnostuneita johtamisesta.

Analyysimenetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressioanalyysiä, jossa ensin yksittäisiä muuttujia tutkittiin vakioimattomina, ja tämän jälkeen kaikkien muuttujien suhteen vakioituina. Regressioanalyysi suoritettiin taulukossa 2 esitetyillä luvuilla eikä puuttuvia tietoja ei huomioitu analyysissä.

Tulokset

Vastaajista kolmannes oli miehiä ja kaksi kolmasosaa naisia (Liitetaulukko 1 artikkelin pdf-versiossa, www.laakarilehti.fi > Sisällysluettelot > 11/2021). Kaksi kolmesta vastaajasta oli erikoislääkäreitä ja noin viidennes toimi esimiestehtävissä. Valtaosa vastaajista oli perheellisiä.

Noin kolmasosa nuorista ja seniorilääkäreistä (30,1 % ja 34,2 %) oli melko tai erittäin paljon kiinnostunut terveydenhuollon johtamistehtävistä (taulukko 1), erittäin paljon kiinnostuneita oli 7,0 % nuorista ja 12,5 % senioreista (Liitekuvio 1). Noin joka viides nuori ja joka kolmas seniori ei ollut lainkaan kiinnostunut terveydenhuollon johtamistehtävistä. Ei lainkaan kiinnostuneiden osuus kasvoi ja vähän kiinnostuneiden osuus pieneni sitä mukaa, mitä enemmän aikaa oli kulunut valmistumisesta (Liitekuvio 2).

Nuoret mieslääkärit olivat kiinnostuneempia johtamistehtävistä kuin naiset (36,9 % vs. 26,7 %), ja senioreilla ero oli samansuuntainen. Nuorista esimiestehtävissä toimivista lääkäreistä suurin osa, 74 %, oli melko tai erittäin paljon kiinnostuneita johtamisesta, senioreista osuus oli 68 %. Esimiestehtävissä toimivista senioreista lähes joka kolmas oli vain vähän tai ei lainkaan kiinnostunut johtamisesta (taulukko 1).

Nuorilla lääkäreillä johtamiskiinnostusta selittivät merkitsevästi esimiesasema (OR 8,03) ja miessukupuoli (OR 1,63) (taulukko 2). Senioreilla oli lisäksi erikoislääkärin pätevyydellä merkitsevä yhteys kiinnostukseen. Koulutusyliopistolla tai lasten lukumäärällä ei ollut yhteyttä johtamiskiinnostukseen kummassakaan ryhmässä.

Pohdinta

Tutkimuksen mukaan noin kolmannes sekä nuorista että seniorilääkäreistä oli kiinnostunut johtamistehtävistä. Erittäin paljon johtamisesta kiinnostuneita lääkäreitä oli noin yksi kymmenestä kummassakin ryhmässä. Monimuuttujamallissa kiinnostukseen merkitsevästi yhteydessä olevat tekijät olivat sukupuoli ja esimiestehtävissä toimiminen, senioreilla lisäksi erikoislääkäriksi kouluttautuminen.

Lääkäri 2018 -kyselytutkimuksen vastausosuus oli 46 %, mikä on pienehkö, mutta tavanomainen lääkärikyselyissä. Aineistossa naiset ja vanhemmat lääkärit olivat jonkin verran yliedustettuina (11). Lomakkeet oli täytetty huolellisesti ja myös johtamista koskevaan kysymykseen vastattiin varsin kattavasti. Tulosten voidaan katsoa edustavan hyvin suomalaisen lääkärikunnan kiinnostusta johtamiseen.

Johtamistehtävistä kiinnostuneiden osuus naislääkäreistä oli kokemuksesta riippumatta pienempi kuin miehistä. Naislääkärien vähäinen kiinnostus johtamiseen on todettu myös kansainvälisissä tutkimuksissa (12,13). Tulevaisuudessa yhä useampi lääkärintutkinnon suorittanut on nainen, ja siksi naisten kannustaminen johtamistehtäviin on tärkeää (14).

Esimiestehtävissä toimivat lääkärit olivat pääosin myös kiinnostuneita johtamisesta, etenkin ne nuoret lääkärit, jotka olivat urallaan jo edenneet esimiestehtäviin. Senioreissa puolestaan merkittävää osaa esimiestehtävissä toimivista johtaminen kiinnosti vain vähän tai ei lainkaan. Tämä kuvastanee sitä, kuinka johtamisen urapolku edelleen kulkee monivuotisen asiantuntijavaiheen kautta ja osa lääkäreistä on ikään kuin ajautunut johtotehtäviin ilman omaa aktiivista mielenkiintoa.

Tutkimuksemme osoitti, että lääkärikunnassa löytyy mielenkiintoa johtamistehtäviin. Nuorista lääkäreistä noin yksi kymmenestä on erittäin kiinnostunut johtamisesta, joten tämän joukon johtamiskoulutukseen kannattaisi erityisesti panostaa. Johtajuuden kehittäminen nähdään yhtenä tärkeimmistä tavoitteista terveydenhuollon strategisten päämäärien saavuttamisessa (15). On jopa esitetty, että johtamisurasta tulisi tehdä erillinen vaihtoehto kliinisen potilastyön rinnalle (16). Motivoituneille lääkärijohtajille on tarvetta, sillä vanhemman sukupolven lääkärijohtajia siirtyy paljon eläkkeelle 2020-luvulla (17). Terveydenhuollon johtaminen on positiivisesti yhteydessä sekä potilaiden hoidon että organisaatioiden toiminnan lopputuloksiin (18,19,20).