Lääkärin työhön on perinteisesti liittynyt velvollisuus varjella elämää. Nykyaikainen lääketiede mahdollistaa kuitenkin yhä pidemmälle menevät hoidot; elintärkeitä fysiologisia toimintoja voidaan tukea tai ylläpitää kauan sen jälkeen, kun toipumisen edellytykset on jo menetetty. Pitäytyminen yksinomaan elämän säilyttämisen päämäärissä saattaa johtaa vastoin potilaan perusteltuja pyyntöjä annettavaan hoitoon ja kärsimysten pitkittymiseen. Lisäksi hyödyttömään hoitoon käytetyt voimavarat ovat poissa sieltä, missä lääkäri voisi vielä vähentää sairauden aiheuttamia haittoja. Artikkelissa kuvataan vaikeaa neurologista tautia poteneen nuorehkon naisen kohtalo. Hän kuoli sairaalassa itse valitsemallaan hetkellä sen jälkeen kun oli selvää, että vain kuolema voi tuoda todellista helpotusta elämän aiheuttamiin kärsimyksiin.