Tartuntatauti-ilmoitusten perusteella saatava tieto sukupuolitaudeista on melko suppeaa, ja sen vuoksi käynnistettiin 1995 epidemiologisen anturiverkoston toiminta. Verkostoon kuuluu 14 eri puolilla maata sijaitsevaa anturikeskusta ja se on sekä maantieteellisesti että tautien määrän suhteen valtakunnallisesti kattava. Anturikeskukset keräävät normaalin potilasvastaanoton yhteydessä tietoa, jota ei pelkän ilmoitusvelvollisuuden perusteella saada mm. sukupuolitautien esiintyvyydestä, hoitoon hakeutumisesta, seksikumppaneista, ehkäisyn käytöstä, HIV-testausaktiivisuudesta ja tautien leviämisen kannalta tärkeistä riskitekijöistä, kuten prostituutiosta sekä huumeiden käytöstä. Kerättyä tietoa hyödynnetään myös yksittäisen potilaan hoidon suunnittelussa.