Suomalainen kansanterveystyö on vuosikymmenien kuluessa ulottunut moniin sellaisiin saavutuksiin, joista voimme olla iloisia ja ylpeitä. Väestön yleinen terveydentila on parantunut, monia kansantauteja on voitettu tai niistä on saatu hyvä ote, kuolleisuus on vähentynyt ja keskimääräinen elinikä on pidentynyt. Nämä saavutukset ovat todennäköisesti monien suotuisien tekijöiden yhteisvaikutuksen tulosta, eikä monissa tapauksissa ole helppoa tai edes mahdollista osoittaa selvää yksittäistä syy-seuraussuhdetta tapahtuneelle myönteiselle kehitykselle. Poikkeuksina tästä ovat sellaiset ehkäisyhankkeet, joissa toimenpiteiden vaikutus on selkeästi osoitettavissa ja mitattavissa ja niiden teho on usein äärimmäisen hyvä; lähinnä tietyt infektiotaudit ovat käyneet harvinaisiksi tai jopa lähes hävinneet rokotusten ansiosta.