Lähtökohdat

Suomessa pitkään vallinneen näkemyksen mukaan yksityiset terveyspalvelut täydentävät julkista terveydenhuoltoa. Ei kuitenkaan tiedetä, kuinka suuri on yksityispalvelujen osuus eri väestö- tai potilasryhmien hoidosta ja mikä niiden merkitys tällöin on. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvata julkisen ja yksityisen sektorin osuuksia lasten lääkäripalvelujen käytössä sekä niissä tapahtuneita muutoksia.

Menetelmät

Aineisto muodostettiin Espoon, Helsingin ja Vantaan alle 7-vuotiaita lapsia koskevista terveyspalvelujen ­vuosittaisista rekisteritiedoista vuosilta 2006–2011. Julkista perusterveydenhuoltoa koskevat tiedot olivat kuntien omista rekistereistä, yksityislääkärikäyntejä ja kuntien lapsiväestöä koskevat tiedot Kelan rekistereistä sekä julkista erikoissairaanhoitoa koskevat tiedot Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen hoitoilmoitusrekisteristä. Tutkimuksessa selvitettiin eri sektorien lääkäripalveluja käyttäneiden osuuksia ja käyntimääriä.

Tulokset

Keskimäärin neljä viidestä pääkaupunkiseudun alle 7-vuotiaasta lapsesta kävi vuosittain vähintään kerran lääkärissä. Yksi kuudesta lapsesta oli vuoden aikana sekä terveyskeskuslääkärin että yksityislääkärin hoidossa. Vaikka yksityislääkärillä käyneillä lapsilla oli keskimäärin yksi käynti enemmän lasta kohden, heillä oli vähemmän käyntejä ja hoitojaksoja julkisessa erikoissairaanhoidossa kuin vain terveyskeskuslääkärillä käyneillä.

Päätelmät

Yksityinen sektori ei lasten lääkäripalveluissa pääkaupunkiseudulla enää pelkästään täydennä julkista sektoria, vaan se on käyttömäärältään jo rinnakkainen.