Lähtökohdat

Tuki- ja liikuntaelinten (TULE) sairauksien ensisijainen hoito on yleensä konservatiivinen. Kroonisissa kiputiloissa lääkkeistä on usein vain lyhytaikaista apua. Tutkimusnäyttöä on erityisesti harjoitusterapiasta, mutta osa potilaista tarvitsee myös fysikaalisia hoitoja aktiivisen kuntoutuksensa tueksi. Tutkimuksessa selvitettiin fysioterapian resursseja perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa.

Menetelmät

Strukturoidulla kyselyllä selvitettiin TULE-sairauksiin keskittyneiden fysioterapeuttien määrää Keski-Suomen sairaanhoitopiirin alueen terveyskeskuksissa sekä fysiatrien ja fysioterapeuttien määrää fysiatrian poliklinikoilla koko maan erikoissairaanhoidossa.

Tulokset

Fysiatrien määrässä suhteessa väestöpohjaan oli yli kolminkertaisia eroja sairaanhoitopiirien välillä. Fysioterapian resurssit vaihtelivat erikoissairaanhoidossa vielä enemmän ja erot olivat suuria myös perusterveydenhuollossa. Viiden keskussairaalakaupungin terveyskeskukset eivät tuottaneet lainkaan fysikaalisia hoitoja TULE-potilaille, kuten ei myöskään noin puolet (7/15) Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kunnista.

Päätelmät

Fysioterapian voimavarat on mitoitettu yleensä aivan liian niukoiksi tarpeeseen nähden. Lähtökohtana useissa kunnissa on, että TULE-sairauksissa fysioterapia hoituu yksityisesti Kelan tukemana. Yhä useammalla potilaalla ei ole siihen kuitenkaan varaa. Julkisella sektorilla tilanne tuskin muuttuu ilman sanktion uhkaa. Hoitotakuun seuranta tulisikin ulottaa myös kuntoutustoimintaan.