Lähtökohdat

Huumausaineiden käytön tasaisesta lisääntymisestä on ollut lähinnä joihinkin valikoituneisiin kyselytutkimuksiin perustuvia viitteitä koko 1990-luvun. Samaan aikaan psykiatrisen erikoissairaanhoidon piirissä on tehty havaintoja huumausaineongelmien lisääntymisestä mielenterveyspotilailla. Asiaa ei ole kuitenkaan selvitetty systemaattisesti.

Aineisto ja menetelmät

Poimimme Stakesin HILMO-rekisteristä tiedot vuosilta 1987-2002 sellaisten sairaalahoitojen lukumääristä, joissa potilaalle on uloskirjoitettaessa annettu sekä huumausaineiden tai lääkkeiden ongelmakäyttöön viittaava diagnoosi että ainakin yksi muun mielenterveyden häiriön diagnoosi. Alkoholin ongelmakäyttöön tai älylliseen kehitysvammaisuuteen viittaavia diagnooseja ei sisällytetty poimintaan.

Tulokset

Sairaalahoitojaksojen, joissa on tehty huumausainediagnoosi ja vähintään yksi muu psykiatrinen diagnoosi, määrä on noussut tasaisesti ja jyrkästi erityisesti 1990-luvun kuluessa, mutta hidastunut tai taittunut viimeisinä havaintovuosina 2001-2002. Erityisen merkittävinä kasvuina mainittakoon psykoottisiin häiriöihin liittyvien kaksoisdiagnoosien esiintyvyyksien lisääntymiset. Kasvua on nähtävissä myös hoitojaksoissa kannabiksen ongelmakäytön ja psykiatrisen häiriön diagnoosein.

Päätelmät

Kaksoisdiagnoosin saaneiden potilasryhmän osuuden kasvu vaatii palvelujärjestelmän kehittämistä: puhtaasti voimavaroja lisäämällä samoin kuin osaamista ja hoidon organisointia kehittämällä. Vaikeahoitoisen potilasryhmän palvelutarpeisiin vastaaminen saattaa vaatia monenlaista panostamista, niin matalan kynnyksen hoitopaikkojen kuin myös psykiatrista ja lääketieteellistä erityisosaamista tarjoavien hoitopaikkojen kehittämistä