Lähtökohdat

Keskeinen allergologinen tutkimusmenetelmä on ihopistokoe, jonka suorittamisesta julkaistiin suositus Lääkärilehdessä 1995. Ihopistokokeen suorituskäytäntöä ja suorituksen laatua ei tutkittu ennen suositusta eikä suosituksen toteutumista käytännössä ole aikaisemmin selvitetty.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen kohdejoukko valittiin ihopistokeita tekevistä yksiköistä (n = 192) käyttäen ositettua systemaattista otantaa, joka perustui suhteelliseen kiintiöön. Otanta sisälsi yhteensä 9 keskussairaalaa, 13 aluesairaalaa, 20 terveyskeskusta ja 50 yksityistä lääkäriasemaa ja muuta yksikköä, joille lähetettiin strukturoitu kyselylomake. Vastausprosentti oli 88. Kyselylomakkeella kerätty aineisto käsiteltiin SPSS 10.0 for Windows -tilasto-ohjelmalla. Kyselyn pisteet laskettiin Ecxel-taulukkolaskentaohjelmaa apuna käyttäen ja syötettiin sen jälkeen SPSS-ohjelmaan.

Tulokset

Vuonna 2001 ihopistokokeiden määrä vaihteli muutamasta 600 tutkimukseen kuukaudessa. Avattua testiuutetta käytti yli puoli vuotta 41 % terveyskeskuksista ja 43 % yksityisistä toimipaikoista, mutta ei yksikään sairaaloista. Teknisesti lansetti pistettiin kohtisuoraan allergeeniuutteen läpi (99 %) ja iho kuivattiin heti (80 %). Tuloksen merkitsemistapa vaihteli: keskiarvo paukaman suurimmasta ja sitä kohtisuoraan olevasta halkaisijasta (55 %), +/- (8 %), yhdistelmät +/- ja numero (16 %) sekä sanallinen ja numero tai +/- (molemmat 7 %).

Päätelmät

Ihopistokokeen suoritus ei toteudu kaikin osin suosituksen mukaan. Vaihtelu tuloksen merkitsemistavassa hankaloittaa testituloksen ymmärtämistä. Vähimmäisvaatimus on se, että käytettävät testit tehdään luotettavasti ja että laatua valvotaan. Tämän selvityksen perusteella näin ei näytä aina olevan.