Lähtökohdat

Masennusperäisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on merkittävä kansantaloudellinen ongelma, jonka korjaamiseksi on viime vuosina käynnistetty monenlaisia toimenpiteitä sekä terveyden­huollossa, työpaikoilla että sosiaalivakuutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, minkälaista hoitoa masennusdiagnoosilla työkyvyttömyyseläke-etuuksia hakevat potilaat ovat saaneet masennustilaansa.

Menetelmät

Tutkimus koski masennustilan (F32) tai toistuvan masennuksen (F33) takia kuntoutustukea tai työ­kyvyttömyyseläkettä 1.1.-30.4.2012 eläkevakuutusyhtiö Eterasta hakeneita (n = 79). Aineisto analysoitiin käyttämällä suoria jakaumia, ristiintaulukointia, t-testiä ja logistista regressioanalyysiä.

Tulokset

Tutkimusaineisto koostui 41 miehestä ja 38 naisesta, jotka hakivat määräaikaista kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä. Keski-ikä oli 40 vuotta. 43 %:lla hakijoista oli toistuva masennustila ja 50 % masennustiloista oli luokiteltu lieviksi tai keskivaikeiksi. 17 %:lla hakijoista ei ollut dokumentoitu mitään masennuslääkehoitoa ja 49 % oli saanut vain yhtä masennuslääkettä ennen eläke-etuuksien hakemista. Psykoterapeuttista tukea oli saanut 66 % ja aivojen sähköhoitoa 3 % hakijoista. Vähintään kahta masennuslääkettä oli useimmin kokeiltu niille hakijoille, joilla ei ollut muita psykiatrisia ­sairauksia (p = 0,04; OR = 0,26; 95 %:n LV = 0,07-0,94).

Päätelmät

Kaksi kolmasosaa masennuksen vuoksi eläke-etuuksia hakevista oli saanut korkeintaan yhtä ­depression Käypä hoito -suosituksen mukaista masennuslääkettä. Masennuksen hoitoa tulee ­huomattavasti aktivoida ja varhentaa sekä harkita ammatillisen kuntoutuksen toimenpiteitä eläkkeen sijasta.