Lähtökohdat

-Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välisen kliinisen tiedonkulun kannalta tärkeimpiä väyliä ovat muodoltaan määritellyt lähetteet ja epikriisit. Konsultaatioiden tuottaminen on kirjattu tiedonkulun tavoitteisiin, mutta niiden muoto vaihtelee. Muiden väliaikatietojen tuottamista ei yleensä ole kirjattu tavoitteisiin eikä niiden muodosta löydy yhtenevää ohjeistusta. Hoitoketjujen toimivuudesta Husissa ei ole mitään tietoa. Myös kliinisen viestinnän seurantavälineet puuttuvat.

Menetelmät

-Kartoitimme perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon lääkärien välistä tiedonkulkua kahdella Husin sairaanhoitoalueella, Länsi-Uudellamaalla ja Lohjalla. Selvitys suunniteltiin pilottihankkeeksi, jonka tuottaman kokemuksen pohjaltavoidaan viimeistellä kliinisen viestinnän seuraamiseen ja kehittämiseen soveltuvaa laatutyökalua. Aineisto kerättiin kyselylomakkeilla. Vastausprosentit näillä alueilla olivat perusterveydenhuollossa 68 ja 80 ja erikoissairaanhoidossa 37 ja 44.

Tulokset

-Mielipiteet epikriisien sisällöstä ja saatavuudesta poikkesivat selvästi. Lähetteiden kohdalla näkemyserot kysymyksenasettelun oikeellisuudessa olivat suurimmat. Molemmat tahot myöntävät, että väliaikaviestintä on riittämätöntä. Konsultaatiotoiminnan tärkeys tulee tutkimuksessa selvästi esille, joskin käsitys parhaasta konsultaatiomuodosta eroaa ryhmien välillä.

Päätelmät

- Seuraava tehtävä onkin tutkia tarkemmin erojen syitä ja mahdollisuuksia kitkatekijöiden poistamiseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon kliinisessä yhteistoiminnassa. Vasta sen jälkeen voidaan hoitoketjuista odottaa optimaalista hyötyä. Selvitys on pilottiluonteinen ja sen yleistettävyyttä voidaan poihtia.