Lähtökohdat

Lääkärit joutuvat altistumaan suurelle määrälle työperäistä stressiä. Monissa tutkimuksissa ­tärkeimmiksi stressin aiheuttajiksi ovat nousseet liiallinen kiire ja potilastyön haasteellisuuteen liittyvä rasitus. Keskeisiä lääkärien työhyvinvointia edistäviä voimavaroja ovat organisaation ­oikeudenmukaisuus ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää lääkärien stressitekijöiden ja psykososiaalisten voimavarojen muutoksia vuosina 2006-2010.

Menetelmät

Seurantatutkimus pohjautuu vuosina 2006 ja 2010 tehtyihin kyselyihin, joista molempiin vastasi 1 705 lääkäriä (40,7 % miehiä). Tilastolliset analyysit tehtiin toistettujen mittausten varianssianalyysillä. Analyysit tehtiin kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä mallissa vakioitiin sukupuolen vaikutus ja toisessa mallissa lisäksi lääkärin ikä ja toimipaikka. Toimipaikat oli jaettu kolmeen ryhmään: sairaalat, terveyskeskukset ja muu sektori.

Tulokset

Potilastyöhön ja tietojärjestelmiin liittyvä rasitus oli lisääntynyt merkitsevästi nelivuotiskaudella, samoin lääkärien vaikutusmahdollisuudet omaan työhönsä. Eniten kiirettä, ryhmätyöongelmia ja tietojärjestelmien aiheuttamaa stressiä ilmeni julkisessa terveydenhuollossa. Tietojärjestelmät ja oikeudenmukaisuuden puute koettiin ongelmiksi varsinkin sairaaloissa. Työpaikan vaihto pois terveyskeskuksesta tai sairaalasta vähensi kiirettä ja potilasrasitusta sekä lisäsi oikeuden­mukaisuutta, kun taas näihin toimipaikkoihin siirtyminen vaikutti päinvastaiseen suuntaan.

Päätelmät

Työskentely julkisella sektorilla näyttää olevan kuormittavampaa ja lääkärien psykososiaaliset voimavarat vähäisemmät kuin yksityissektorilla, joten julkisessa terveydenhuollossa on pyrittävä työn stressitekijöiden ja epäoikeudenmukaisuuden minimoimiseen. Terveyskeskuksissa on syytä keskittyä kiireen ja potilastyöhön liittyvän rasituksen vähentämiseen. Sairaaloissa tulee parantaa päätöksenteon ja päivittäisjohtamisen oikeudenmukaisuutta sekä tietojärjestelmien toimivuutta.