Lapsen fyysiseen pahoinpitelyyn ja seksuaaliseen riistoon on valmiuksia puuttua, mutta lapsen kaltoinkohtelun tavallisin muoto, hoidon laiminlyönti, on jäänyt vähemmälle huomiolle. Laiminlyönti on hiipivä, vaikeasti tunnistettava prosessi, joka pitkään jatkuessaan vaikuttaa sekä lapsen fyysiseen että psyykkiseen terveyteen. Kaltoinkohtelun syyt ovat monitahoisia ja niihin puuttuminen vaatii yhteistyötä lastensuojelun kanssa. Terveydenhuollon kaikilla tasoilla tarvitaan koulutusta riskitekijöistä, oireista, löydöksistä sekä varhaisen puuttumisen ja yhteistyön merkityksestä. Myös alan lääketieteellistä tutkimusta olisi kehitettävä.