Lähtökohdat

Lääkäriliitto on selvittänyt lääkärien asenteita vaihtoehtohoitoja kohtaan laajoilla poikkileikkaus­tutkimuksilla vuosina 1988 ja 1995. Tämän vuonna 2012 tehdyn tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää suomalaislääkärien nykyisiä asenteita sekä niiden mahdollisia muutoksia edellisiin tutkimuksiin verrattuna.

Menetelmät

Tutkimusaineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella 990 työikäiseltä lääkäriltä, jotka oli poimittu satunnaisotannalla Lääkäriliiton jäsenrekisteristä vuonna 2012. Kyselyn palautusprosentti oli 28. Tutkittavat hoidot olivat akupunktio, ginsengjuuri, naprapatia, vyöhyketerapia, kiropraktiikka, ­henkiparannus ja lymfahieronta. Vastaajat ilmaisivat mielipiteensä kustakin vaihtoehtohoidosta 4-portaisella asteikolla. Lisäksi selvitettiin lääkärien näkemyksiä antioksidanteista.

Tulokset

Lääkärit suhtautuivat myönteisimmin akupunktioon, kiropraktiikkaan ja lymfahierontaan, joiden laajempaa käyttöä lääkärin työssä voisi harkita 34-37 % vastaajista. Kielteisintä oli suhtautuminen henkiparannukseen ja ginsengjuureen, joiden käyttöä harkitsisi vain 1 %. Torjuvimpia vaihtoehto­hoitoja kohtaan olivat miespuoliset ja 26-45-vuotiaat lääkärit. Lääkärit suhtautuivat kriittisesti myös antioksidanttien kykyyn ehkäistä ja erityisesti hoitaa verenkiertoelinten tauteja ja syöpää.

Päätelmät

Lääkärit ottivat vuonna 2012 edellisiä tutkimuksia selkeämmin kantaa vaihtoehtohoitoihin. Hieman aiempaa myönteisemmin suhtaudutaan sellaisiin hoitoihin, joiden vaikutustavalle on nykyisen ­tieteellisen käsityksen mukaiset selitysmallit, kun taas kielteisyys uskonvaraisimpia hoitoja kohtaan on kasvanut. Näyttöön perustuvien tieteellisten menetelmien korostuminen potilastyössä lienee lisännyt erityisesti nuorten lääkäreiden kriittisyyttä vaihtoehtohoitoja kohtaan.