Lähtökohdat

Vuonna 2005 potilaiden oikeus kiireettömään hoitoon turvattiin hoitotakuuta koskevalla lainsäädännöllä. Hoitoonpääsyn toteutumista on siitä lähtien seurattu puolivuosittain. Samaan aikaan terveyskeskuksissa on ollut lääkärivajetta, jonka on oletettu vaikuttavan hoitoonpääsyyn. Tässä selvityksessä tutkittiin lääkäritilanteen ja hoitoonpääsyn välistä yhteyttä sekä sitä, miten muut terveyskeskukseen liittyvät tekijät vaikuttivat hoitoonpääsyyn perusterveydenhuollossa.

Menetelmät

Selvityksessä yhdistettiin lokakuussa 2009 toteutettujen perusterveydenhuollon hoitoonpääsyä koskevan kyselyn ja terveyskeskusten lääkäritilanne -tutkimuksen tiedot. Niihin liitettiin Tilastokeskuksen ja Kelan tietoja kuntakohtaisista taustamuuttujista. Aineisto analysoitiin ristiintaulukoimalla, χ2-testillä ja logistisella regressiolla.

Tulokset

Lääkäritilanne vaikuttaa vastaanottoaikojen riittävyyteen ja potilaiden jonotusaikaan. Lääkärille pääsyn ongelmia oli vähiten terveyskeskuksissa, joissa oli riittävästi lääkärityövoimaa. Välitön yhteydensaanti ja hoitajan vastaanotolle pääsy toteutui parhaiten pienissä terveyskeskuksissa. Niissä lääkärivaje haittaa kuitenkin toimintaa monin verroin enemmän kuin suurissa terveyskeskuksissa.

Päätelmät

Riittävä lääkärityövoima on tärkein tekijä hoitoonpääsyssä. Terveyskeskuksen pieni koko ei ole este terveyskeskuksen tehokkaalle toiminnalle, jos sen lääkäritilanne on hyvä. Hoitoonpääsyä tulisi seurata nykyistä tarkemmin toimintayksiköiden ja alueiden tasolla.