Tuotteen hinta on yleensä keskeinen tekijä hankintapäätöksessä, mutta reseptilääkkeiden kohdalla näin ei ole, koska päättäjä, ostaja ja maksaja ovat osittain eri henkilöitä tai tahoja. Kokonaiskustannukset koostuvat lääkkeen hinnasta, käytön määrästä, terveysvaikutuksista ja vaihtoehtotoimintojen kustannuksista. Hinnan avulla on vaikea vaikuttaa terveyden kannalta rationaaliseen lääkitykseen. Lääkekorvaukset ovat yksi tapa vaikuttaa lääkkeen määräykseen. Korvauskäytännön säätely voi kohdistua 1) sairauteen tai tilaan, 2) sairauden tai tilan vaikeusasteeseen tai tyyppiin, 3) lääkeryhmään tai lääkeaineeseen, 4) valmisteeseen (kauppanimeen). Lääkerekisteröinnin perusteiden muututtua löyhemmiksi on korvauskäytännön avulla tapahtuvan säätelyn tarve lisääntynyt. Rationaalisen lääkehoidon kannalta sairauden tai tilan vaikeusasteen tai tyypin säätely on tärkein, mutta hallinnollisin toimenpitein vaikea toteuttaa. Toimenpiteet vaativat Kelalta uutta suhtautumista tutkimuksen ja selvitystyön edesauttamiseen, nykyaikaisempaa koulutus- ja tiedotuskäytäntöä, selkeää roolin määrittelyä ja tarvittavan asiantuntemuksen hankkimista Kelaan.