Viimeaikaisessa julkisessa keskustelussa on käsitelty runsaasti lasten kuntoutukseen liittyviä kysymyksiä etenkin oppimisen ja sen häiriöiden osalta. Monet perheet ovat tyytymättömiä, ja luottamus palvelujärjestelmään on heikentynyt. Arvostelu kohdistuu ensisijaisesti palvelujen huonoon saatavuuteen, järjestelyjen heikkoon sujumiseen ja vanhempien kohtuuttomaan taakkaan. Kuntoutuksen edellyttämä tietotaito on tuotava lapsen omaan ympäristöön, jossa kuntoutusta koskeva suunnitelma on tehtävä. Tämäntyyppisestä toiminnasta on jo saatu hyviä kokemuksia kolmannen sektorin keskuksissa. Erikoissairaanhoidon ja kolmannen sektorin yksiköt toimivat näin resurssikeskuksina rinnakkain.