Lähtökohdat

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka usein terveydenhuollossa oli tieto sellaisesta lastensuojeluongelmasta, joka aiheutti lapsen sijoittamisen pois kotoa.

Menetelmät

Tutkimuskohortti muodostui vuonna 2013 Kuopiossa kodin ulkopuolelle sijoitetuista 138 lapsesta. Heidän tietojaan selvitettiin takautuvasti sekä lastensuojelun että terveydenhuollon tietojärjestelmistä. Lapsista selvitettiin, oliko terveydenhuolto tietoinen sijoituksen syynä olevasta lastensuojeluongelmasta. Lisäksi kerättiin tietoja perheestä, lastensuojeluhuolen aiheesta, lastensuojeluilmoitusten tekijöistä ja lukumäärästä, lapsen osallistumisesta päivähoitoon ja opetukseen sekä lapsen mahdollisesta hoitosuhteesta mielenterveyspalveluihin.

Tulokset

Terveydenhuollossa oli 56 %:ssa tapauksista tieto perheen lastensuojelutarpeesta lapsen siirtyessä sijaishuoltoon. Lastensuojeluilmoituksia tehneistä ryhmistä merkittävin oli poliisi. Terveydenhuolto ja päivähoito tekivät lastensuojeluilmoituksia harvoin. Terveydenhuolto tunnisti parhaiten nuorimpien lasten lastensuojelutarpeen ja vanhemman mielenterveysongelmista aiheutuvan lastensuojeluongelman. Vanhemman päihde- ja mielenterveysongelmat olivat tärkein syy lapsen sijoittamiseen kodin ulkopuolelle. Ulkomaalaistaustaisten perheiden osuus oli korostunut aineistossa.

Päätelmät

Terveydenhuolto tunnistaa lastensuojelun tarpeen perheissä huonosti. Terveydenhuollon ja päivähoidon henkilöstö tarvitsee koulutusta lastensuojelun tavoitteista ja keinoista auttaa tukea tarvitsevia perheitä sekä rohkaisua raportoida havaituista ongelmista. Näin perheiden ongelmiin päästäisiin vaikuttamaan aiemmin ja sijaishuolto ehkä vältettäisiin. Muita keinoja ehkäistä lastensuojelun tarvetta ovat yhteiskunnan päihdepolitiikan muutos, psykiatristen sairauksien hyvä hoito ja maahanmuuttajien parempi kotouttaminen. Koska terveydenhuolto tunnistaa lastensuojelun tarpeen huonosti, sen nykyiset mahdollisuudet vaikuttaa sijaishuollon kasvavaan tarpeeseen ovat vähäiset.