Lähtökohdat

Leikkausyksikön tehokkuutta on mitattu useilla eri mittareilla, mutta valtaosa niistä liittyy kapasiteetin käyttöön ja osa läpimenoaikoihin. Leikkausyksiköiden tehokkuutta suoraan kuvaavia mittareita ei ole yleensä käytetty. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena kehittää tehokkuutta (panos-tuotossuhde) kuvaavia mittareita.

Menetelmät

Tutkimuksessa käytettiin tehokkuusmittaria, joka saatiin vertaamalla kestovakioitua leikkausta henkilötyötunteja kohti. Mittaria sovellettiin kuuden sairaalan aineistoon. Sairaaloista kahdessa tehtiin usean eri erikoisalan, kahdessa naistentautien ja kahdessa ortopedian erikoisalan toimenpiteitä. Sairaaloista neljä oli yliopistosairaaloita, yksi keskussairaala ja yksi säätiömuotoinen sairaala.

Tulokset

Sairaaloiden väliset tehokkuuserot liittyivät tuotoksen vaihteluun. Tuotoksen vaihtelua selittivät erot leikkaus- ja vaihtoajoissa sekä käyttöasteissa.

Päätelmät

Leikkausyksikön tehokkuuden arviointiin tulisi käyttää panos-tuotossuhdetta. Leikkaus- ja vaihtoaikojen sekä käyttöasteiden avulla voidaan arvioida tehokkuuserojen syitä. Tehokkuuden lisäämiseksi tulisi huomion kiinnittyä arvoa tuottamattoman ajan minimoimiseen. Kokonaisvaltaiseen toiminnan arviointiin tarvitaan useita eri mittareita osaoptimoinnin välttämiseksi. Tehokkuus antaa kuvan resurssien käytöstä, mutta lisäksi tulee mitata lääketieteellistä ja prosessin laatua.