Lähtökohdat

Liikuntatapaturmat ovat suurin vammoja aiheuttava tapaturmaluokka Suomessa. Liikuntavammat ovat tuoreeltaan harvoin vakavia, mutta saattavat altistaa vanhemmalla iällä erityisesti alaraajojen nivelrikkomuutoksille. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää yksilölliset vammariskit liikunnan eri muodoissa, tyypillisimmät vammat ja niiden vakavuus.

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen kohteena olivat 15-74-vuotiaat suomen- ja ruotsinkieliset suomalaiset. Tutkimukseen poimittiin Tilastokeskuksen väestörekisteristä satunnaisotannalla 4 100 henkilöä siten, että maaseudulla ja kaupungeissa asuvien henkilöiden määrä vastasi maamme todellista väestöjakaumaa. Puhelimitse onnistuttiin tavoittamaan 3 657 henkilöä, joista 3 363 (92 %) seurasi liikunnan harrastamistaan ja siinä sattuvia äkillisiä vammoja ja rasitusvammoja vuoden seurantajakson ajan.

Tulokset

Eri liikuntalajien välillä on selviä eroja tapaturmariskissä. Yksilöllinen vammariski asiointi- ja työmatkaliikunnassa on keskimäärin 0,3 vammaa tuhatta harrastettua liikuntatuntia kohden, harrasteliikunnassa 0,7 ja eri kunto- ja kilpaurheilumuodoissa 3,1. Samassa liikuntamuodossa eri ikäryhmien välillä on suurempia vammautumisen riskin eroja kuin sukupuolten välillä. Ikääntyminen näyttää vähentävän yksilön liikuntavammariskiä.

Päätelmät

Liikunta- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisy maassamme vaatii tehostettuja toimenpiteitä erityisesti, kun liikuntaa käytetään yhä enemmän terveyden edistämiseksi.