Lähtökohdat

Masennuksen hoitoon on viime vuosien aikana kohdistunut suurta mielenkiintoa, koska masennuksesta on tullut suurin yksittäinen työkyvyttömyyseläkkeelle johtava sairaus. Masennuksen hoitoon on vaikuttavia keinoja, mutta lääkehoitoa ei ole käytetty riittävän tehokkaasti ja psykoterapiaa ei ole ollut riittävästi käytettävissä. Työterveyshuollon tekemä masennuksen seulonta, hoito, seuranta ja työkyvyn varmistaminen ovat avainasemassa, koska työterveyshuolto tavoittaa Suomessa lähes jokaisen työssäkäyvän.

Menetelmät

Teimme vertailututkimuksen, jossa interventioryhmässä olleet työterveyslääkärit ja -hoitajat saivat koulutuksen ja tukea hoitosuosituksen mukaiseen masennuksen hoitoon sekä mahdollisuuden konsultoida nopeasti psykiatria ja lähettää potilas akuuttivaiheen lyhytpsykoterapiaan hankkeen kustantamana. Verrokkiryhmä toimi tavanomaiseen tapaan. Tiedot hoidosta, hoitovasteesta (BDI), työ- ja toimintakyvystä (työkykypistemäärä, SOFAS) ja sairauspoissaolojen kustannuksista ensimmäisen masennusjakson (F32) ja toistuneen masennusjakson (F33) vuoksi työterveyshuollossa hoidossa olleista 233 potilaasta saimme sairauskertomuksista ja potilaskyselyillä. Seuranta-aika oli vuosi.

Tulokset

Lääkehoitoa käytettiin tehokkaammin koulutuksen saaneessa interventioryhmässä kuin vakiintuneiden tapojen mukaan toimineessa verrokkiryhmässä. Akuuttivaiheen lyhytpsykoterapiaa sai interventioryhmässä joka toinen potilas ja verrokkiryhmässä hyvin harva. Terapiaa saaneet saavuttivat vähintään osittaisen hoitovasteen useammin kuin terapiatta jääneet. Hoidon kokonaiskustannukset osoittautuivat kattavimmillaankin selvästi pienemmiksi kuin sairauspoissaolokustannukset. Potilaiden tyytyväisyys saatuun hoitoon oli parempi interventioryhmässä kuin tavanomaisen hoidon saaneessa verrokkiryhmässä.

Päätelmät

Masennus on hoidettavissa työterveyshuollossa hoitosuositusten mukaisesti edellyttäen, että työterveyshuollon työntekijät ovat saaneet koulutuksen ja riittävän tuen toimintakäytännön toteuttamiseen. Systemaattinen hoidon vasteen ja työ- ja toimintakyvyn palautumisen seuranta, nopeat psykiatrin konsultaatiot ja akuuttivaiheen lyhytpsykoterapia parantavat hoidon laatua. Työnantajan tietoisuutta masennuksen hoidon mahdollisuuksista ja tekemättömän työn kustannuksista tulisi lisätä.