Lähtökohdat

Tutkimuksen tavoitteena on kehittää väestötason menetelmä hoidon tarpeen ja hoidon riittävyyden arviointiin.

Menetelmät

Kyselylomake lähetettiin 1 501 aikuisen väestöotokselle, josta 77 % (1 155) vastasi. Lomakkeessa selvitettiin neljän pitkäaikaissairauden, astman, sepelvaltimotaudin, masennuksen sekä polven ja lonkan nivelrikon, hoitoa, saadun hoidon riittävyyttä, koettua terveyttä ja oireita.

Tulokset

Henkilöistä, joilla oli todettu sepelvaltimotauti, 85 % oli hoidossa (astma 77 %, nivelrikko 64 % ja masennus 62 %). Vajaalla puolella (48 %) henkilöistä, jotka olivat hoidossa astman vuoksi, hoito oli riittävää (nivelrikko 37 %, sepelvaltimotauti 34 % ja masennus 25 %). Niillä pitkäaikaissairailla henkilöillä, jotka eivät olleet hoidossa, koettu terveys oli parempi ja oireita oli vähemmän, kuin niillä, jotka olivat hoidossa. Koettu terveys oli myös parempi ja oireita oli vähemmän niillä henkilöillä, jotka olivat riittävässä hoidossa verrattuna niihin, jotka olivat riittämättömässä hoidossa.

Päätelmät

Hankkeessamme on laadittu hoidon tarpeen ja hoidon riittävyyden mittaamiseksi ensimmäinen yleinen menetelmä, joka ei tarkastele vain yhtä sairausryhmää. Tutkimuksen toistaminen muilla paikkakunnilla ja toisentyyppisissä järjestämismalleissa antaisi viitteitä eri palvelunjärjestelmien toimivuuksista. Jatkotöissä erityisesti monisairaiden ja toimintakyvyn heikkenemiseen liittyvä hoidon tarpeen arviointi tulee olemaan haasteellista.