Potilaat yleensä tietävät, että sairaalassa on pappi, mutta sen sijaan he eivät tiedä kovinkaan hyvin, mitä sairaalapapin työhön kuuluu. Tiedon puute estää potilaita ottamasta oma-aloitteisesti yhteyttä pappiin. Yhteydenottoa vaikeuttaa myös epätietoisuus omasta roolista ja siitä, kuinka papin kanssa keskustellaan. Kontaktin esteenä on lisäksi pelko puhua kuolemasta avoimesti. Papin työtä pidetään tärkeimpänä kuoleman lähestyessä ja surutyön aikana sekä sairastamisen murrosvaiheissa. TAYS:n syöpätautien klinikan potilaiden sekä pienen vertailuryhmän potilaiden keskuudessa tehdyssä selvityksessä 35 % vastaajista halusi tavata papin.