Lähtökohdat

Potilasturvallisuus on Suomessa entistä suuremman huomion kohteena. Hoitoon liittyvien haittavaikutusten määrää voidaan arvioida sairaaloiden hoitoilmoitusjärjestelmän (HILMO) avulla. Kirjaamiskäytäntöjen epäyhtenäisyyden ja puutteiden vuoksi haittavaikutusten kirjaamissääntöjä ja ohjeita muutettiin vuonna 2005. Tämän selvityksen tarkoituksena on tarkastella, miten haittavaikutukset on HILMO-järjestelmään kirjattu aikaisemmin ja arvioida, toiko uusi ohjeisto kirjaamiseen muutoksia. Selvitys on HILMO-järjestelmän käytettävyyden ja kehittämistarpeiden arviointia.

Menetelmät

Selvitykseen poimittiin HILMO-rekisterin useasta diagnoosi- ja toimenpidekentästä haittavaikutuksiksi luokiteltavat hoitojaksot 10 vuoden ajalta. Haittavaikutuskirjauksia tarkasteltiin sekä hoitojaksoittain että potilaskohtaisesti ketjuttamalla hoitojaksoja ns. haittavaikutuskokonaisuuksiksi.

Tulokset

Hoitoilmoitusjärjestelmään ilmoitettujen haittavaikutusten lukumäärä on kasvanut suhteellisen tasaisesti kymmenen viime vuoden ajan. Vuonna 2007 yliopistollisissa sairaaloissa oli kirjattu haittavaikutusjaksoja 1,4-2,5 %:lle kaikista hoitojaksoista. Väestöön suhteutettuna jonkinlainen haittajakso oli vuonna 2007 kirjattu 22 asukkaalle 10 000:sta (vaihteluväli sairaanhoitopiireittäin 15-32 / 10 000).

Päätelmät

Eri sairaaloiden ja sairaanhoitopiirien välillä on eroja ilmoitettujen haittavaikutusjaksojen kokonaismäärissä. Lukujen perusteella näyttää siltä, ettei hoidon haittoja kirjata kattavasti kaikissa sairaaloissa. Käytännöt näyttävät yhä olevan varsin epäyhtenäisiä. Koodit on kirjattu tietojärjestelmissä eri paikkoihin, ja ne poimitaan sieltä eri tavoin hoitoilmoitustiedostoon. Myös kirjauksessa käytetyt koodit ja koodiyhdistelmät vaihtelevat. Kirjaaminen lienee jonkin verran parantunut viime vuosina, mikä osaltaan selittää haittavaikutusilmoitusten lisääntymistä. On kuitenkin selvää, että vuoden 2005 suosituksen mukaisia kirjaustapoja on otettu käyttöön vasta varsin vähän.