Lähtökohdat

Pneumonia on yleinen tauti, johon arvioidaan Suomessa sairastuvan vuosittain 1,3 % aikuisista. Se on myös tärkeä kuolemansyy. Pneumoniakuolleisuuden luokittelussa otettiin vuosina 2005-06 käyttöön WHO:n suositus, joka rajoitti pneumonian käyttöä tilaston peruskuolemansyynä useiden pitkäaikaissairauksien yhteydessä. Tarkastelemme tässä tutkimuksessa, miten pneumoniakuolleisuus on kehittynyt Suomessa 2000-08 ja miten tilastointikäytännön muutos on vaikuttanut pneumonian käyttöön peruskuolemansyynä.

Menetelmät

Tutkimusaineisto on muodostettu poimimalla kuolemansyyrekisteristä kaikki tapaukset, joissa jostain kuolemansyykentästä löytyy pneumoniadiagnoosi vuosina 2000-08. Vuosittaista kehitystä tarkasteltiin sen mukaan, miten pneumonia on kirjattu eri kuolemansyykenttiin, ja peruskuolemansyyn mukaan, kun välitön kuolemansyy oli pneumonia. Lisäksi selviteltiin pneumoniakuolleisuuden jakaumaa ja kehitystä alueellisesti sekä kuolemansyyn toteamisen perusteen mukaan.

Tulokset

Pneumoniakuolleisuus väheni vuosina 2000-08 noin 1 500 tapauksella, jos huomioon otetaan sekä valittu peruskuolemansyy että välitön kuolemansyy. Suurempi muutos näyttää kuitenkin tapahtuneen kuolemansyyn kirjaamisen käytännöissä. Välittömäksi kuolemansyyksi merkitty pneumonia oli valittu peruskuolemansyyksi neljänneksessä tapauksista vuonna 2000, mutta enää vain 6 %:ssa vuonna 2008. Muutos oli suurin luokittelumuutoksen käyttöönottovuosina, mutta alkoi jo sitä ennen ja jatkui koko tarkastelukauden ajan. Peruskuolemansyyksi valittiin aiempaa useammin Alzheimerin tauti, muut hermoston rappeumasairaudet tai krooninen sepelvaltimotauti. Muutos oli erityisen selvä tapauksissa, joissa kuolemansyyn toteaminen perustui kliiniseen tutkimukseen.

Päätelmät

Kuolemansyyrekisterin osoittama pneumoniakuolleisuuden lasku 2000-luvulla näyttäisi selittyvän ainakin osittain tilastointikäytännön muutoksella. Luokittelumuutokset vaikeuttavat sekä kansainvälistä vertailua että pitkittäistutkimusta saman maan sisällä, joten ne on tarpeen ottaa huomioon tehtäessä päätelmiä tautikohtaisen kuolleisuuden kehityksestä.