Sairastavuuden ja resurssien erot eivät riitä selittämään terveydenhuollon hoitokäytäntöjen tuntuvaa vaihtelua kunnittain ja alueittain, ja vaihtelun tarkempi selvitys on tuonut esiin epätarkoituksenmukaisia hoitokäytäntöjä. Kukaan ei enää aseta kyseenalaiseksi, etteikö hoitokäytännöissä olisi parantamisen varaa, mutta miten muuttaa tieto käytännön toiminnaksi, ja mitä pitäisi tehdä, että hyvät hoitokäytännöt leviäisivät nopeasti ja kattavasti, kysyttiin sosiaali- ja terveysministeriön, Stakesin, Kuntaliiton ja Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin seminaarissa.