Tämän vuosikymmenen alkupuolella lääkäriksi opiskelleet kävivät läpi taloudellisen laman ja työttömyyden eri vaiheet. Heidän lähtiessään opiskelemaan otsikoissa oli lääkäripula, joka sitten äkisti kääntyi työttömyydeksi. Työttömyyden ennustettiin jyrkästi kasvavan, eikä kuva silloisen opiskelijan työnsaantimahdollisuuksista ollut ruusuinen. Ennusteet eivät toteutuneet, mutta yhä nuoren lääkärin on sovitettava omaan ammatilliseen uraansa ja identiteettiinsä tulevaisuuden epävarmuus. Tutkimuksessani analysoin 1990-luvun alussa opiskelleiden lääkäreiden kertomuksia elämästään ja urastaan. Tässä artikkelissa tarkastelen lamavuosien kokemuksia ja epätietoisuuden merkityksiä. Näyttää siltä, että sattuman ja ennustamattomuuden hyväksyminen elämään kuuluviksi on se logiikka, jolla vaikeudet voi kääntää voitoksi.